Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että haluaisit elää toisin? Hakusessa on ehkä uusi polku vanhan tilalle, monta polkua tai ehkä parasta olisi vain hypätä sivuun. Ehkä unettomuus, kiire ja stressi rasittavat ihan liikaa. Elämästä on kadonnut kipinä, ilo, vapaus, valo.. ja vaikka mitä muuta. Plaah..
Kukaan muu ei voi sanoa elätkö oikein vai väärin, vaikka olemmekin tottuneet kuulemaan kommentteja. Totuus löytyy itsestä, jostain hyvin syvältä. Niin, siellä se on kaivon pohjalla tavoittamattomissa. Oma tieni kulkee ainakin puolittain metsän puolella, villillä maaperällä. En voi koskaan täysin tietää mitä tapahtuu - ei kai kukaan voi. Ehkä se on tämän homman juju. Elämä nyt vaan on sellaista.
Marraskuussa 2004 kohtasin anestesialääkärin ennen leikkausta. Hän sanoi minulle, että 10 tunnin leikkaus on rankka ja hengenvaarallinen. Valvoin koko seuraavan yön itkuani nieleskellen. Ja kun aamu koitti, kävin vapisevana leikkaussalin ovesta sisään. Selvisin ja paranin, mutta jokin minussa muuttui pysyvästi. Olen sama, mutta en kuitenkaan. Piti oppia sietämään kipua ja tunnottomuutta sekä opetella vanhoja taitoja uudelleen.
Nyt osaan toivottavasti edes joskus pysähtyä, kuunnella ja nauttia käsillä olevasta hetkestä. Hetkien määrä on rajallinen. Olen pienestä saakka ollut kova tyttö pohtimaan asioita. Haluan oppia uutta ja ymmärtää. Siksi suuntaan kulkuni ensi viikonloppuna kohti Tamperetaloa Viisas elämä -messuille. En vielä osaa sanoa tapahtumasta juuri mitään, mutta ohjelma vaikuttaa kiinnostavalta. Katsotaan.
Marraskuussa 2004 kohtasin anestesialääkärin ennen leikkausta. Hän sanoi minulle, että 10 tunnin leikkaus on rankka ja hengenvaarallinen. Valvoin koko seuraavan yön itkuani nieleskellen. Ja kun aamu koitti, kävin vapisevana leikkaussalin ovesta sisään. Selvisin ja paranin, mutta jokin minussa muuttui pysyvästi. Olen sama, mutta en kuitenkaan. Piti oppia sietämään kipua ja tunnottomuutta sekä opetella vanhoja taitoja uudelleen.
Nyt osaan toivottavasti edes joskus pysähtyä, kuunnella ja nauttia käsillä olevasta hetkestä. Hetkien määrä on rajallinen. Olen pienestä saakka ollut kova tyttö pohtimaan asioita. Haluan oppia uutta ja ymmärtää. Siksi suuntaan kulkuni ensi viikonloppuna kohti Tamperetaloa Viisas elämä -messuille. En vielä osaa sanoa tapahtumasta juuri mitään, mutta ohjelma vaikuttaa kiinnostavalta. Katsotaan.
Onko muuten Kirke Muhosen Mindfullness-värityskirja teille tuttu? Kirjan tarkoitus on lopettaa kaikki arjen kiire, tärkeintä on pysähtyä värittämään keskittyneesti. Antaa ajatusten levätä. Tiedän, että kaikki eivät innostu, mutta kummityttöni ja minä jäimme koukkuun. Olen aivan varma, että varsinkin kaikki lapsena värittäneet pitävät tästä. Meillä on muuten tallessa myös lapsuuteni suloinen Muumi-värityskirja
- se on ihan paras <3
Saman lepotilan voi saavuttaa monella tavalla - neulomalla, juoksemalla, marjastamalla, vaikka askartelemalla keskittyneesti tai silittämällä kissaa. Jokainen tekee asian omalla tyylillään. Tärkeintä on, että muistaa pysähtyä ja antaa mielen levätä.
Kivaa päivää teille ihanat <3
Kivaa päivää teille ihanat <3
Ilmeisesti minä kudon sukkaa, mieluiten silittelisin kissaa ❤️ vaan kun ei, niin ei. (On mulla värityskirjakin)
VastaaPoistaEiköhän liene pääasia, että joskus on tullut joku pysäyttävä hetki joka ns pistää pään järjestykseen - tai ainakin antaa vähän osviittaa siihen suuntaan.
Mulla on muuten tullut tavaksi pääni sisällä jutella kohta vuosi sitten edesmenneen faijani kanssa miltei päivittäin. Hulluutta vai hyvää terapiaa...?
En osaa kutoa, niin silitän kissaa tai kahta :)
PoistaMyös sisäinen keskustelu on tärkeää. Itsekin jutustelen joskus jo edesmenneelle isälle, äidille tai mummolle. Ehdottomasti hyvää terapiaa, jos minulta kysytään. Olen huolissani vasta kun keskustelu loppuu :D
Hyviä ajatuksia, kannatan.
VastaaPoistaHyvä <3
PoistaHieno postaus ja täältä satelee paljon lämpimiä ajatuksia. <3 Sinulla ollut kyllä vuoden aikana todella paljon kaikkea.
VastaaPoistaOlisi kyllä kamala hetki jos ei enää itselle tulisi puhuttua, se on muuten jännä miten paljon pulinaa siellä päässä tapahtuu, joskus ei tule unikaan silmään sen takia.
Aurinkoista viikonloppua Ninni <3
Kiitos Tiia <3
PoistaSisäinen keskustelu on tärkeää. Kysymykset ja vastaukset lentävät. Ja kun oma pää ei enää riitä, on syytä turvautua ystävään. Olen huomannut, että myös kirjoittaminen voi olla tosi hyvä juttu, asiat tulee jäsenneltyä kunnolla.
Aurinko paistaa - ihanaa :)
Noita "aikuisten värityskirjoja" onkin tullut hurjasti jo marketteihinkin, itse olen himoinnut kuitenkin ulkomailta tilattavaa Animal Kingdom - värityskirjaa. :)
VastaaPoistaAnimal Kingdom on upea). Kiitos vinkistä Eeva :)
PoistaKaunis postaus, paljon ajateltavaa...itseä täytyy hoitaa sisäisesti ja ajatella tai olla ajattelematta, katsoa kauas ja antaa tuulen sekoittaa hiuksia, hiljentyä. Ajatus pysähtyy puutarhahommissa kaikkinensa tai taimitarhassa vaeltamisessa, etsimisessä ja odotuksessa koska tapaan uuden ystävän, kukan tai puun jota olen etsinyt, tai tarhalla joka on niin kaunis ja monimuotoinen, toinen maailma...sellaisissa olen käynyt tänäkin kesänä hyvän ystävän kanssa, puhuttu ei paljoa, hiljennyttiin, kuvattiinkin...Värityskirjoja olen katsellut, ostanut en vielä mutta tiedän kelle se olisi sopiva, lahjaksi...
VastaaPoistaAurinkoista viikonloppua!
Kiitos Saila :)
PoistaJoskus tuntuu siltä, että hiljentyminen on yhtä tärkeää keholle kuin ilma tai ruoka. Ilman sitä ei pysy hengissä. On ihanaa, että saa olla ja nauttia.. kukin omalla tyylillään :)
Ihanaa viikonloppua <3