perjantai 28. helmikuuta 2020

Clarins Milkshake kevät

Sisältää tuotenäytteitä.



Kevät tuli tänä vuonna jo helmikuussa, joten on paikallaan ihastella Clarins Milk Shake meikkikokoelmaa, jonka kantavana teemana on ihoa hoitava persikkamaito.

Meillä on tällä viikolla niiskutettu flunssan kourissa, joten kaipaan kauniita keväisiä värejä. Mieltä piristävin osa kokoelmaa on ehdottomasti kauniit Joli Blush -poskipunat ja niiden herkulliset sävyt cheeky pinky ja cheeky peachy. Kaksi karkkia. :)





Palataanpa Milky Boost teemaan, jonka kärjessä on uudenlainen meikkivoide, joka näyttää aluksi valkoiselta, mutta muuttuu värilliseksi kun voiteen sisältämät pienet mikrokapselit vapautuvat iholle. Kyseessä ei ole pelkkä meikkivoide, vaan myös ihoa hoitava tuote, joka sisältää mm. virkistävää luomukiiviuutetta, pehmentävää persikkauutetta ja ihoa suojaavan antí pollution -yhdisteen. 50 ml:n pullo näyttää silmään pieneltä, tämä on kuitenkin reilu koko normaalin 30 ml sijaan. Pakkaus on tarkoin mietitty, valmistettu Ranskassa ja täysin kierrätettävä. Hyvä juttu.

Milky Boost nro 2 milky nude eli kaikkein vaalein sävy sopii iholleni, vaikka olisin voinut taipua vielä tätäkin vaaleampaan sävyyn. Minulla on tapana kosteuttaa pintakuiva ihoni hyvin ennen meikkiä ja se oli tässäkin tapauksessa tarpeen. Meikkivoide jättää ihon hieman puuterimaiseksi, eli korostaa ihon kuivuutta ja juonteita jos ihoa ei valmistele hyvin. Lopputulos on kuitenkin puolipeittävä ja hyvin luonnollinen. Meikki kestää myös iholla hyvin, aamusta iltaan. Persikkainen tuoksu jää leijumaan iholle mukavan hennolla otteella. Maitomainen, sävyä muuttava meikkivoide vaatii rehellisesti sanottuna hieman totuttelua, mutta on varsin mainio tuote. Kannattaa muistaa myös Clarins Sos Primer -pohjustusvoide, joka tasoittaa ja kirkastaa ihoa.

Voidemainen Ombre Satin luomivärinappi saa myös kaksi uutta sävyä, glossy brown ja glossy coral. Lip Milky Mousse -huulivärejä on puolestaan tarjolla kuusi pehmeää sävyä ja uudenlainen vaahtomuoviaplikaattori.


Ihanaa kevään odotusta <3





















perjantai 21. helmikuuta 2020

Vhh, Keto vai joku muu






Yksi elämäni suurimmista ruokaan liittyvistä virheistä on ollut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lipsuminen, siinä samalla lähti kaikki elämän kannalta oleellinen elämänilo ja virkeys. Ero on ollut omalla kohdallani niin huikea, että minua hirvittää ja hävettää samaan aikaan, vain täysi idiootti suostuu luopumaan kaikesta hyvästä ja upottaa itsensä taikina- tai suklaakulhoon.


Miksi minulle kävi niin?

Keskussairaalaan kahviossa tai pikkukaupungin saattohoito-osastolla ei tunnettu vhh-ruokavaliota, pysyäkseen hengissä piti syödä mitä käsiinsä sai. Isäni syöpätaistelu otti henkisesti niin koville, etten jaksanut välittää syömisestäni. Tutut höttöhiilarit helpottivat oloa hetkellisesti, mutta viivan alle jäi lopulta vain väsynyt, tyytymätön ja vatsarasvaa kasvattava ihmisriepu. Huvittavinta tässä on, että söin oikeastaan aika lailla tutun ruokapyramidin mukaan, eli pääpaino oli viljoissa ja hedelmissä. En mättänyt suuhuni karkkia, donitseja tai muita energiapitoisia herkkuja, vaan suurin virheeni oli puputtaa leipää 6-8 palaa per päivä ja siihen päälle tietysti vielä perunaa, pastaa tai riisiä. Lihan, kalan ja kanan osuus oli pieni ja rasvojen lähes olematon.





Olin oppinut syömään oikein pari vuotta, mutta kun kyseessä on terveyttä edistävä elämäntapa eikä pelkkä dieetti, sitä ei lopeteta noin vain. Vatsarasva palaa takaisin, uskokaa pois. Tämän päivän vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ketogeeninen, sillä saa hyviä tuloksia lyhyessäkin ajassa, kun elimistö saatetaan ketoosiin eli tilaan, jossa kehon rasvaa palaa ja posket kapenevat nopeasti. Oman kokemukseni valossa herää kysymys, voiko kukaan oikeasti ketoilla loppuelämäänsä tai edes puolia siitä? Tämä vaatii onnistuakseen luonteenlujuutta, suunnitelmallisuutta, tietämystä ja jopa uutta kaveripiiriä. 
Olenko täysin väärässä?

Jatkan valitsemallani vähähiilihydraattisella tiellä, sillä tiedän sairastuvani syömällä tärkkelyspitoista ruokaa, se ei ole minua varten. Kerron jatkossa myös täällä blogin puolella, miten homma edistyy. Minulla on tällä kertaa tavoitteena voittaa esidiabetes, eli haluan toki korjata verensokeriarvot kuntoon ilman lääkitystä. Kyllä, kuulun siihen varsin suureen ihmisryhmään, joka on saanut geeniperintönä taipumuksen kakkostyypin diabetekseen.




Hyvä ruoka on suuri nautinto, siitä ei ole tarkoitus joustaa. 
Ei kärvistellä tai kiukutella nälässä. Pyrin tekemään ruokaa mahdollisuuksien mukaan itse, välttää eineksiä ja opetella ymmärtämään ainesosaluetteloita. Minulle pahin aika vuorokaudesta on iltapäivä, heti töiden jälkeen, silloin kroppa suorastaan huutaa jotain makeaa kahvin kanssa.


Moni asia elämässä on kuitenkin yksilöllistä, me olemme erilaisia, siksi jokaisen tulisi kuunnella oman kehonsa viestejä herkällä korvalla, eikä mennä virran mukana. Ystävän vinkit voivat olla kullanarvoisia, mutta kenenkään ei tarvitse hengittää, liikkua, juoda tai syödä samaan tahtiin jonkun toisen kanssa. Oma keho kertoo kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin.

  
Palaan aiheeseen kevään aikana. 


Nautitaan elämästä syömällä hyvin. <3 

 Onko vhh tai keto tuttu?





















Kuvat unsplash

perjantai 14. helmikuuta 2020

Saanko esitellä ystäväni



Onni ystäväni - on maailman kiltein kissa
se ei sano pahaa sanaa kenellekään, vaikka onkin kissaksi erittäin puhelias.

Tapasin tämän pikkuprinssin ensimmäistä kertaa syksyllä 2013, jolloin Onni oli vasta kuuden viikon ikäinen. Hän oli jo silloin oma ihana itsensä, viihtyi hyvin kissaäidin helmoissa. Onni muutti meille reilun 12 viikon ikäisenä yhdessä vilkkaan veljensä kanssa.

Onni rakastaa tonnikalaa, kesää ja kärpäsiä. 
Ja pelkää kovien äänten lisäksi pomottelevaa veljeään ja yksinäisyyttä. 
 Hän tunkee syliin kyselemättä, etenkin silloin kun joku on sairas tai allapäin.






Otto -ystäväni on kahden hengen kissalauman kiistaton johtaja
hän osaa rentoutua vasta kun koko perhe on koolla.

Hän astelee ylväästi kehräten (jep!), 
kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen johtajuuttaan. 

Otto on pehmeämpi kuin kuusi kiloa pumpulia, 
joten hän tarvitsee apua turkkinsa hoitamisessa, siitä selvitään kuitenkin aina kunnialla.



Siperiankissa on rotuna hyvin seurallinen, jopa koiramaisuuteen asti. Ne oppivat helposti temppuja, joskus jopa ihan opettamatta. Meidän kissojamme ei mm. ole koskaan tarvinnut totuttaa kulkemaan valjaissa, he hoksasivat homman jujun aivan heti. Siperiankissan turkki on upea, mutta sen hoitaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä nämä eivät pure tai raavi, vaan kehräävät tyytyväisinä

En osaisi elää ilman näitä pehmopalleroisia.
<3 <3


Hyvää ystävänpäivää <3











 

torstai 6. helmikuuta 2020

Ketoruokavalio kokemuksia - osa 1

*mainoslinkki




Hiilihydraattitietoinen ajattelu alkoi kiinnostaa minua jo lähes kymmenen vuotta sitten. Tutustuin aiheeseen lukemalla lääkäri *Antti Heikkilän kirjoja, ja aloin soveltaa hänen oppejaan omaan ruokavaliooni. Minulta otettiin lähtötilanteessa kaikki tärkeimmät laboratoriokokeet (rasvat, sokerit yms), joista näkisin sitten myöhemmin, mitä elimistössäni oikeasti tapahtuu. Liiallinen leivän ja pullanhimo oli tehnyt minusta pullean, samaan aikaan tunsin olevani voimaton ja alakuloinen. Muutos oli todellakin tarpeen, tunsin olevani valmis siihen.






Pyrin siis noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka perustui suureen määrään vhh-kasviksia, hyviä rasvoja, lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia - kaikki luomuna, jos suinkin mahdollista. Peruna, makarooni, riisi, sokeri ja viljat kuuluivat kiellettyjen eli tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden listalle. Olin aikaisemmin syönyt paljon hedelmiä, ne eivät kuuluneet enää ruokavaliooni kuin pieninä määrinä. Vaihdoinkin hedelmät kotimaisiin marjoihin, jotka ovat todellista superfoodia. Keskityin siis laskemaan hiilihydraatteja (n. 20-70g), tässä vaiheessa en kuitenkaan osannut lisätä riittävästi rasvaa ruokavaliooni ja söin todennäköisesti hieman liikaa proteiinia, mutta tein varmasti jotain oikein, sillä vyotäröltäni lähti lyhyessä ajassa 10 cm, mieli oli virkeä ja ajatus kulki.

Halusin syödä hyvin, eli ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Kauppalistan suunnitteluun meni enemmän aikaa, ruoka piti myös mahdollisuuksien mukaan valmistaa itse. Halusin laihtua ilman näläntunnetta. Oli mukava huomata, että hoikka miehenikin innostui ruokavaliosta, josta oli lyhyessä ajassa tullut meille elämäntapa. Tunsin olevani oikealla tiellä.

 Olin aikaisemmin ollut tosi väsynyt, joten yllätys oli suuri kun huomasin etten tarvitse enää päiväunia, myös yöuneni lyhenivät merkittävästi. Olin pirteä ja energinen. Tein iltaisin pitkiä kävelylenkkejä.







Noudatin ruokavaliotani hyvällä menestyksellä myös ravintoloissa, peruna on helppo vaihtaa esim. salaattiin tai kasviksiin. Kahviloissa on aina ollut vaikeampaa, sillä kaikki tarjolla oleva näyttää rehellisesti sanottuna sokeripitoiselta. Yksittäisiä runsas hiilihydraattisia päiviä oli hyvin harvakseltaan tilanteen niin vaatiessa esim. kylässä, mutta jätin suosiolla väliin mm karkit, sipsit ja limut, sillä ei pidä niistä. Suurin kompastuskiveni onkin aina ollut suklaa, mutta olen oppinut tumman (yli 70 %) suklaan salaisuuden. Jep, se on oikeasti tosi hyvää ja pari palaa riittää nitistämään makeanhimon. 








Oloni oli loistava. 
Labrakokeet näyttivät paremmilta kuin koskaan ennen. 
Flunssa kiersi minut kaukaa, ja suolistoni toimi kuin unelma. Elämä maistui hyvältä. :)



Mutta miksi kirjoitan tästä menneessä aikamuodossa?

Jatkuu ensi viikolla, kannattaa siis olla kuulolla. <3

















sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Kukkasidontaa ja kosmetiikkaa

Talika pr-näyte




Te tiedätte, kuinka paljon pidän kukista, niitä näkyy täällä blogissakin usein. Niin, mitäpä elämä olisi ilman valkoisia, pinkkejä, punaisia, keltaisia ja raikkaan aniliineja kukkia. Säästin opiskeluaikoinani jopa ruokamenoissa saadakseni kauniin kukkakimpun.

Olen onnekas, sillä maailman paras kukkakauppa sijaitsee parin kilometrin päässä meiltä, olenkin vieraillut siellä varsin usein. Myymälä on viimeisen päälle mietitty ihana keidas, joka tarjoaa monenlaista helpotusta kauneuden janoon. Pari viikkoa sitten huomasin iloikseni, että kukkakaupassa voi opetella sitomaan spiraalikimpun tulppaaneista, kyseessä oli yhden illan pikakurssi, johon ilmoittauduin yhdessä ystäväni kanssa.

Aika moni asia näyttää helpolta, kun ammattilainen sen tekee. Samaa maata oli tämä spiraalikimppukin. Onneksi tämän päivän trendi on ranskalaiseen tapaan ilmava ja rönsylevä. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Testasin tänä viikonloppuna myös uusia Talika Bio Enzymes kangasnaamiota, jotka tarjoavat tehohoitoa talven runtelemalle iholle. Kosteuttava Hydrating, sopii kuivalle ja herkälle iholleni lähes täydellisesti. Tavoitteenani oli tehokosteuttaa iho kunnolla, siinä naamio onnistui nimensä mukaisesti. Iholle jäi mukavan pehmeä, sil ja kosteutettu tunne, vähän samaan tapaan kuin kasvohoidon jälkeen. Tämä oli kiireisen naisen 30 min, mutta lopputuloksen voi tuntea ja jopa nähdä omin silmin. 

Talikan seeruminaamio on kolmikerroksinen, joten tehoaineita mahtuu mukaan paljon. Rakenteeltaan ohut bioentsyyminaamio istuu kasvoille todella hyvin, joten se on käyttömukava. Ainesosaluettelosta löytyy mm. hyaluronihappoa, joka sitoo kosteutta ihoon, sekä antioksidanttisia alppiyrttejä kuten rauhoittavaa kamomillaa. Hintaa naamiolla on noin 10 euroa.

Talikalta löytyy myös Anti-Age Mask ja Décolleté Mask, joita ajattelin kokeilla seuraavaksi.



Mukavaa helmikuuta <3 

Onnistuuko teiltä spiraalikimppu :)