Uusia polkuja

Jos toivoo elämäänsä muutosta, pitää luopua vanhasta, se on totuus. Ehkä vanha nuttu näyttää jo kuluneelta ja on aika etsiä uusi. Entäpä, jos kyse ei olekaan venähtäneestä trikoopaidasta vaan elämästä, joka on seurannut tiettyä kaavaa jo parinkymmenen vuoden ajan? Nyt joku saattaa ajatella, että olen vaihtamassa tuon ajan saatossa harmaantuneen ukkokultani nuorempaan. Jep, hetkittäin ajatus on saattanut vilahtaa mielessäni, mutta nyt ei puhuta parisuhteesta, kodista eikä kesämökistä. Kotini ja siihen kuuluvat tyypit ovat koko elämäni juuri ja sydän, he tekevät minut onnelliseksi.

Vanhan kaavan toistaminen on helppoa, se on ohjelmoitu meihin niin syvälle, ettemme aina jaksa edes ajatella uusia polkuja. Olenkin pysähtynyt, mallintanut ja heittänyt suunnitelmani roskiin kymmeniä kertoja. 
Miksi ihmeessä? Mitä pelkään? Olenko laiska vai tyhmä?

 Tiedän täsmälleen rahasumman, joka kilahtaa tililleni joka kuukausi. Se on summa, joka pitää elämän raiteillaan, mutta onko se oikeudenmukainen ja mukava rahamäärä. Olenko tyytyväinen? Vai olenko töissä vain ja ainoastaan rahan takia? Odotanko jo eläkeikää? Hui kauhistus.

"Jos mietit seuraavaa askelta liian kauan, 

saat viettää koko elämäsi yhdellä jalalla seisten". 

Kiinalainen sananlasku

 

Moni miettii varmasti ihan samoja asioita. Hyvä niin. Alkuvalmistelut ja lähtölaskenta on omalla kohdallani jo alkanut, pitäkää peukkuja. En halua hätiköidä, vaan lähden matkaan pienin askelin nykyisen työni ohessa. Uudet suunnitelmat ovat näkyneet blogissa hiljaisuutena, mutta näillä näkymin tämä rakas harrastukseni tulee pysymään.

Toivon elämäänne uusia 

kauniita polkuja, pontevuutta ja ripauksen onnea. :)

#siskokset

Olenko koskaan kertonut teille olevani pikkusisko?

Isosiskoni on minua reilu neljä vuotta vanhempi. Lapsuudessani siskoni kavereineen oli aina niin cool, kun oma, monta vuotta nuorempi kaveripiirini muodostui lähinnä rämäpäistä ja kuravellin keittäjistä. Onneksi kotikadullamme asui tuolloin paljon lapsia, eikä minun tarvinnut leikkiä yksin. Sanomattakin oli selvää, etten kelvannut siskoni seurapiiriin. Ikäeromme oli tuolloin aivan liian suuri.

Nyt olemme tasavertaisia aikuisia. Yhdessä olemme se vähä, mitä lapsuuden perheestämme on enää jäljellä. Meistä on tullut läheisiä ja hyviä ystäviä. Sisko on juuri se turvasatama, jolle voin sanoa rehellisen mielipiteeni ilman sarvia ja hampaita. Oma sisko ei petä tai jätä. Siskon kanssa on hauska muistella lapsuutta ja nuoruutta samassa talossa. Meillä oli vierekkäiset huoneet vanhan talon yläkerrassa. Muistan vielä, kuinka viileä yläkertaan johtava rappukäytävä oli aina pakkasella, siinä heräsi talviaamuina hyvin.

Olisin varmasti erilainen ilman siskoa, ja hänen perhettään. He ovat lähisukuni, lapsemme ovat serkuksia. Olimme rinta rinnan hyvästelemässä ensin äidin ja muutama vuosi myöhemmin isän. Meitä oli kaksi päättämässä asioiden hoidosta vanhempiemme jälkeen. Yhdelle se olisi ollut valtava urakka.

 Elämässä on tilanteita, jotka muistaa monen vuoden jälkeenkin. Mieleeni on painunut hetki, jona makasin leikkaussalin heräämössä hyvin heikossa kunnossa, juuri ja juuri tajuissani pitkän leikkauksen jälkeen. Unen läpi kuulin hoitajan puhuvan puhelimessa siskoni kanssa, joka ei todellakaan päästänyt hoitajaa helpolla, vaan halusi tietää kaiken voinnistani. Niin, kukapa muu soittelee heräämöön kuin huolehtiva isosisko. Arvostan.

Entä, olemmeko samanlaisia kauneusasioissa? Meistä kumpikaan ei poistu kotoa ilman kevyttä meikkiä, seuraamme tässä asiassa äitimme jalanjälkiä. Olen varmasti meistä se aktiivisempi kosmeharakka, siskoni kyseleekin aina tuotevinkkejä. Hän ei todennäköisesti seuraa kovinkaan aktiivisesti blogiani, mutta en suutu. Mitä arvelette, kuinka nopeasi siskoni löytää tämän postauksen?

Mitä luulette, vaikuttaako pikku-, keski- tai isosiskous läpi elämän? Entä, ovatko ainokaiset itsenäisempiä? 

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Nainen ja raha

Olen jo pitkään halunnut puhua rahasta, tai paremminkin pohtia järkevää rahankäyttöä. Miten oman tilipussin saisi riittämään pidempään? Tiedän, että blogini on kaupallinen, sillä täällähän arvioidaan tuotteita, joita jokainen voi tavalla tai toisella hankkia itselleen milläpä muulla kuin rahalla. En kuitenkaan pidä tuhlaamisesta, vaan pyrin ostamaan tuotteita ja palveluja tarkasti harkiten. Kallein ostos on kuitenkin loppupeleissä se, joka jäi kokonaan käyttämättä ja lensi roskiin. Järkevään ostamiseen on hyvä pyrkiä, mutta onko se helppoa vai epämukava tuskien taival? Entä, saako rahasta ylipäätään puhua?

Raha on hyvin henkilökohtainen asia, se herättää aina tunteita. En menisi neuvomaan muita rahankäytössä, omat lapset ovat toki poikkeus. Toivon kuitenkin, että asiasta voisi keskustella vapaasti omaa rahavirtaa paljastamatta.

 Millainen rahankäyttäjä sitten olen? Mikään ei ole niin tehokasta, kuin tehdä yksinkertainen kirjanpito ja katsoa, mitä jää kuukausittain viivan alle. Taulukko kertoo nopeasti taloudenpidostasi. Taitava rahankäyttäjä huomaa taloutensa ylijäämän, ja osaa laittaa säästyneen rahasumman säästöön tai sijoittaa tulevaisuuden varalle. Parhaassa tapauksessa huomio siirtyy omaan kuluttamiseen ja säästämisestä tulee palkitsevaa. Mielessä voi myös siintää joku suurempi hankinta tai upea lomamatka, johon järkevä rahankäyttö tarjoaa lottovoittoa realistisemman mahdollisuuden. Minulla on tapana laittaa pieni summa säästöön joka kuukausi, lisäksi sijoitan toisen. Näin pienestä kasvaa toivottavasti joskus suuri, tai ainakin minulle kertyy puskuri pahan päivän varalle.
 

Opettelen myös itsehillintää, joten on paikallaan kertoa yksi tämän syksyn onnistuminen. Minua houkutti kovasti ostaa kosmetiikkajoulukalenteri, jonka hintalappu oli 150 eur. Mutta asiaa tarkemmin pohdittuani, ajattelin käyttää tuon saman summan tuotteisiin, jotka oikeasti tarvitsen. Kolikon toinen puoli oli yllätyssektorin menettäminen. Päätin kuitenkin ostaa alle kympin kalenterin, joka ei sisällä kosmetiikkaa, mutta on muuten tosi ihana. Ja toisaalta on myös kiva seurata muita kauneusblogeja, joissa kyseinen kalenteri on varmasti edustettuna. Kalenteri on upea, ja ilahduttaa koko rahan edestä, mutta minä kaipaan nyt jotain muuta.

Oletteko huolettomia rahankäyttäjiä?
Kiinnostaako säästäminen tai sijoittaminen?
 Omistatko 150 euron joulukalenterin? :)

 

Äitini tarina

Tänään on Roosa nauha päivä, 

joten on paikallaan pysähtyä hetkeksi tärkeän asian äärelle. 
Jos asia koskettaa, niin kannattaa jatkaa lukemista.

Rintasyöpä on koskettanut minua lähipiirini kautta, joten asia nousee tapetille perinteisesti joka syksy. Äitini ja ystäväni ovat sairastuneet tautiin, onneksi edes toinen tarinoista päättyi hyvin. Äitini ei varmasti pahastuisi, jos kertoisin hänen tarinansa teille. Hän oli erittäin kultainen ja viisas ihminen hienolla tavalla, josta me jälkipolvet voisimme ottaa paljon oppia omaan elämäämme. Äiti <3

Äitini sairaus eteni hyvin nopeasti, ja hoidon aloitus viivästyi ammattitaidottoman omalääkärin vuoksi, joka hoiti oireita antibiooteilla, koska mammografia oli ollut puhdas. Todellisuudessa mammografia oli riittämätön kuvausmenetelmä, ja oireiden perusteella olisi pitänyt tehdä lisätutkimuksia. 60 -vuotiaan naisen rintatulehdus kielii aina jostain vakavasta. Sama lääkäri myös moitti raitista äitiäni alkoholin käytöstä, kohonneiden maksa-arvojen tähden. Todellisuudessa syöpä oli levinnyt jo maksaan. Äitini ei pyynnöistään huolimatta päässyt ajoissa lisätutkimuksiin keskussairaalaan. 

Hoito viivästyikin kohtalokkaalla tavalla, joten ensimmäinen sytostaattiannos vei äitini heikentyneen kehon kuolemaan vain vajaassa viikossa. Äitini viimeiset päivät olivat kuitenkin armollisia, sillä hän vaipui syvään tajuttomuuden tilaan, eikä kärsinyt kovista kivuista. Sairaalaan johtavan polun ympärillä oli omenapuita, jotka kukkivat kauniisti hetkellä, jolloin äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen. Kevät on aina ollut lempivuodenaikani, äitini poismeno antoi sille uuden, lämpimän merkityksen. 

Opin äitini tapauksesta muutamia tärkeitä seikkoja, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, onhan kyseessä naisten yleisin syöpä. Kasvain ei ole välttämättä kiinteä ja helposti tunnistettava. Tämä on tärkeä muistaa, jos rintasi oireilee erikoisella tavalla. Ja kaikki kohtaamasi lääkärit eivät valitettavasti ole ammattitaitoisia, joten vaihda lääkäriä ajoissa, jos et tunne saavasi asianmukaista hoitoa. Etsi oikeaa faktatietoa, ja kaikkein parhaat hoitopaikat. Se maksaa, mutta saat rahoillesi varmasti vastinetta.

On myös tärkeää tuntea rintansa, jotta tietää, mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Minulla on tapana tehdä tarkastus pesun yhteydessä suihkussa, mutta rintoja olisi hyvä tarkastella myös peilin edessä, jossa näkee rinnan ulkomuodon paremmin. Rintoja kannattaa tunnustella laajalla sormiotteella, myös selinmakuulla. Kaikki mieltä askarruttava kannattaa näyttää omalle lääkärille/gynekologille, eikä jäädä märehtimään yksin. 
Ole avoin, älä anna pelolle valtaa.

Rintasyöpä tuo siis mieleeni äitini ja ystäväni tarinan, mutta kolmantena tulee upea Bikke. Käy lukemassa myös hänen tarinansa. <3

 

Roosa nauha 2016

Sama, tuttu aihe nostaa taas päätään. Roosa nauha on minulle tärkeä ja läheinen asia, sillä olen menettänyt oman äitini rintasyövälle. Kyllä, olen nähnyt läheltä koko sairauden aiheuttaman tunteiden kirjon, taistelun sekä toivon hiipumisen, ja lopuksi silittänyt äitini otsaa hetkeä ennen kuolemaa. Olen seurannut sivusta, yksin jääneen isäni epätoivoa ja ikävää, sekä omia lapsiani, jotka saivat vain hetken nauttia mumminsa rakastavasta sylistä. Ikävä ja suru ovat olleet pahimmillaan kuin musta viitta harteilla. Onneksi suru helpottaa vuosien myötä.

 
 

Rintasyöpä on julma kanssakulkija, se on vienyt mukanaan jo aivan liian monta äitiä, työkaveria, naapuria ja ystävää. Kuulin juuri, kuinka lapseni 13-vuotias kaveri oli menettänyt äitinsä. Tiesin kyllä, että pojan äiti oli vuosia sitten ollut vakavasti sairas, mutta luulin hänen jo parantuneen, kunnes alkoi rintasyöpä-näytelmän toinen näytös, joka vie kuolemaan. Yhdenkään lapsen ei tulisi kasvaa ilman äitiä. Olenkin kuumeisesti yrittänyt miettiä, miten auttaisin tuota lasta. Ehkä kutsun hänet meille, tarjoan lasillisen maitoa ja tuoretta pullaa.

Onneksi hoidot kehittyvät koko ajan, näin yhä useampi voi selättää syövän ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Lähes 90% on elossa viiden vuoden kuluttua sairastumisestaan. Roosa nauha kerää rahaa rintasyövän tutkimustyöhön, joka on avain parempaan tulevaisuuteen.



 

Onko kaikki toivo jo menetetty? En ole luovuttajatyyppiä, joten uskon, että yhteen hiileen puhaltaminen auttaa. Olen ehdottomasti mukana. Haravoin pihaa Fiskarsin vaaleanpunaisella haravalla, poltan pihalyhdyissä Havin tuikkuja ja ostan Lumenen pinkkiä kosmetiikkaa. Mutta voisinko tehdä vielä jotain enemmän? Painaa pinkin nauhan rintaani? Tämän vuoden nauhan on muuten suunnitellut muusikko Michael Monroe.
 

Yksi hauskimmista tavoista on R-kioskin Roosa nauha -kampanja, jossa kahvin ja vesipullon voi ostaa kolmella eurolla, keräykselle irtoaa tuosta summasta 25 senttiä. Rintsikka-muki on kyllä tosi hieno. Kaikki 2016 keräyksessä olevat yritykset ja tuotteet löytyvät täältä.

Jokainen voi kantaa kortensa kekoon myös lahjoittamalla rahaa suoraan.  
Tyyli ja summa ovat vapaat.

Onko rintäsyöpä koskettanut sinua?
Oletko mukana? 




Kuvat lainattu netistä, ensimmäinen kuva on oma.

Back to school

Minulla on ollut loman jälkeen vaikeuksia päästä kiinni arkirytmiin. Hommaa tuntuu olevan aivan liikaa voimavaroihin nähden. Tällä viikolla meillä on mm. ostettu koulutarvikkeita ja uusia vaatteita, kerätty satoa pakkaseen, kulutettu aikaa matkalla töihin ja takaisin, ihmetelty nopealla tahdilla tyhjenevää jääkaappia. Iltaisin taas opetellaan kaatumaan aikaisin sänkyyn, jotta uusi aamu alkaisi pirteänä.

Suoritan päivän työt tunnollisesti ja jos energiaa riittää, niin suuntaan sen minulle tärkeisiin asioihin, kuten valokuvaamiseen ja blogiin. Kuvaan nykyään päivittäin, käytän kameraa ajoittain jopa enemmän kuin kännykkääni. Kamera kaulassa tunnen olevani onnellinen. Olin jo lapsena hyvin kiinnostunut kuvista, väreistä ja taloista. Keräsin kiiltokuvia, kävin kuvataidekoulua ja piirsin paljon. Kuvissani oli usein menossa joku tarina, joka oli pysähtynyt valokuvamaisesti kyseiseen hetkeen. Ihailin kovasti myös arkkitehti-enoni talopiirroksia, ja toivoin seuraavani aikuisena hänen jalanjälkiään. Muistan elävästi enoni kaikki kuvioviivaimet ja tussit, joita sain aina joskus kokeilla. Se oli onnea.

Elämässä tarvitaan ajattomuutta, joka toteutuu parhaiten hyvän harrastuksen parissa. Olen kannustanut lapsianikin etsimään omia harrastepolkujaan. Hyvä harrastus löytyy omasta sydämestä, ei naapurin Topin vanavedestä. Harrastus ei saa koskaan olla taakka, jota suoritetaan hampaat irvessä. Se on parhaimmillaan suuri ilo ja arjen keventäjä.

 Lopuksi pieni pala tähän hetkeen sopivaa kosmetiikkaa..

Isadora Gloss Glace 3D mirror shine huulikiillot sopivat hyvin back to school -meikkin. Tuubi kulkee huolettomasti mukana laukussa ja sitä voi lisätä vaikka bussimatkalla ihan ilman peiliä. Kiilto ei tahmaa ja toimii hyvin yksinään, sen voi toki lisätä myös huulipunan päälle. 
 
Ihanaa viikonloppua <3
 Ehkä vesisateestakin voi löytää jotain hyvää :)

Isadoran kiillot on saatu testiin.

5 tapaa hallita tavarakaaosta

Kerroin viime syksynä projektistani, joka tähtää kaiken ylimääräisen tavaran poistamiseen astiakaapista, vaatehuoneesta, vintiltä ja autotallista. Yritän löytää kotiini selkeyttä ja tilaa hengittää. Projekti on edennyt reilun puolen vuoden aikana mukavasti, en ole kuitenkaan halunnut kehittää siitä ylimääräistä stressiä, vaan homma on edennyt omalla painollaan. Olen samaan aikaan kiinnittänyt huomiota myös omiin ostotottumuksiini, jotta tavara virtaisi oikeaan suuntaan. Yritän käyttää ostohetkellä tervettä harkintaa, enkä tee heräteostoksia. Olen ollut maltillinen myös kosmetiikan suhteen. Viime talven ja kevään alennusmyynnit jäivät lähes kokonaan väliin, sillä en tuntenut tarvitsevani sillä hetkellä mitään uutta.

Minulla olisi ollut myös loistava tilaisuus kuljettaa puolet lapsuudenkotini irtaimistosta meille, mutta eihän siinä olisi ollut järjen hiventä. Arvostan kierrätystä, joten valitsin taloa tyhjentämään firman, joka osaa kierrättää. Yksittäisiä minulle tärkeitä tavaroita sen sijaan tuli meille, kuten äitini koruja ja astioita. 

Projekti on tuonut mukanaan hyvää oloa ja onnistumisen tunnetta. Rahaa on jäänyt säästöön kulutuksen vähentyessä merkittävästi. Olen puolen vuoden aikana myynyt tavaraa lähikirppiksellä ja ajattelin ottaa pöydän myös kesällä. Osa tavarasta jää aina myymättä, mutta en tuo sitä meille, vaan kiikutan sen suoraan SPR:n Konttiin. Monen vuoden aikana kerätty tavarapaljous ei kuitenkaan ole vielä selätetty, vaan homma jatkuu. Muumimukikokoelmastani en kuitenkaan raaski vielä luopua :)

  
5 hyväksi havaittua keinoa tavarakaaoksen hallitsemiseksi


1. Älä osta

Olen huomannut, että jo viiden minuutin harkinta-aika vähentää heräteostoksia. Itse yritän miettiä, onko uudelle hankinnalle tilaa, aikaa tai käyttöä? Eli pieni pysähtyminen, ennen kukkaron raottamista on paikallaan. Olen huomannut, että ruokaostoksiinkin kannattaa käyttää vanhaa kunnon kauppalappua, niin ei tule ostettua kaikkea, mitä tekee mieli :)

 2. Lainaa

Kaikkea ei kannata omistaa. En lainaa kosmetiikkaa, mutta esim. kerran vuodessa käytettävä pensasaitaleikkuri tai maalaustikkaat kannattaa jo vuokrata.

 3. Luovu

Ehkä joku muu voisi ilahtua tavaroistani? Olen lahjoittanut tavaraa hyväntekeväisyyteen.Yritän myös ajatella, että voin ostaa uutta vasta, kun olen luopunut jostain vanhasta.

4. Vaihda

Ylimääräisen tavaran läpikäyminen ystävän kanssa voisi olla hauskaa. 
Tehdään vaihtokauppoja, eikä rahaa tarvitse käyttää.
 
 5. Myy

Myyminen vaatii vaivannäköä, on kuitenkin mukavaa saada lisärahaa vaikkapa matkakassaan. Olen tienannut tätä periaatetta käyttäen vuoden aikana monta sataa euroa. Siinä sivussa ovat karttuneet myös lasten säästötilit, kun tarpeettomat lelut ovat vaihtaneet omistajaa. 


Keksittekö lisää?
Kiinnostaako kierrätys? 
KonMari?