Tänään on Roosa nauha päivä,
joten on paikallaan pysähtyä hetkeksi tärkeän asian äärelle.
Jos asia koskettaa, niin kannattaa jatkaa lukemista.
Jos asia koskettaa, niin kannattaa jatkaa lukemista.
Rintasyöpä on koskettanut minua lähipiirini kautta, joten asia nousee tapetille perinteisesti joka syksy. Äitini ja ystäväni ovat sairastuneet tautiin, onneksi edes toinen tarinoista päättyi hyvin. Äitini ei varmasti pahastuisi, jos kertoisin hänen tarinansa teille. Hän oli erittäin kultainen ja viisas ihminen hienolla tavalla, josta me jälkipolvet voisimme ottaa paljon oppia omaan elämäämme. Äiti <3
Äitini sairaus eteni hyvin nopeasti, ja hoidon aloitus viivästyi ammattitaidottoman omalääkärin vuoksi, joka hoiti oireita antibiooteilla, koska mammografia oli ollut puhdas. Todellisuudessa mammografia oli riittämätön kuvausmenetelmä, ja oireiden perusteella olisi pitänyt tehdä lisätutkimuksia. 60 -vuotiaan naisen rintatulehdus kielii aina jostain vakavasta. Sama lääkäri myös moitti raitista äitiäni alkoholin käytöstä, kohonneiden maksa-arvojen tähden. Todellisuudessa syöpä oli levinnyt jo maksaan. Äitini ei pyynnöistään huolimatta päässyt ajoissa lisätutkimuksiin keskussairaalaan.
Hoito viivästyikin kohtalokkaalla tavalla, joten ensimmäinen sytostaattiannos vei äitini heikentyneen kehon kuolemaan vain vajaassa viikossa. Äitini viimeiset päivät olivat kuitenkin armollisia, sillä hän vaipui syvään tajuttomuuden tilaan, eikä kärsinyt kovista kivuista. Sairaalaan johtavan polun ympärillä oli omenapuita, jotka kukkivat kauniisti hetkellä, jolloin äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen. Kevät on aina ollut lempivuodenaikani, äitini poismeno antoi sille uuden, lämpimän merkityksen.
Hoito viivästyikin kohtalokkaalla tavalla, joten ensimmäinen sytostaattiannos vei äitini heikentyneen kehon kuolemaan vain vajaassa viikossa. Äitini viimeiset päivät olivat kuitenkin armollisia, sillä hän vaipui syvään tajuttomuuden tilaan, eikä kärsinyt kovista kivuista. Sairaalaan johtavan polun ympärillä oli omenapuita, jotka kukkivat kauniisti hetkellä, jolloin äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen. Kevät on aina ollut lempivuodenaikani, äitini poismeno antoi sille uuden, lämpimän merkityksen.
Opin äitini tapauksesta muutamia tärkeitä seikkoja, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, onhan kyseessä naisten yleisin syöpä. Kasvain ei ole välttämättä kiinteä ja helposti tunnistettava. Tämä on tärkeä muistaa, jos rintasi oireilee erikoisella tavalla. Ja kaikki kohtaamasi lääkärit eivät valitettavasti ole ammattitaitoisia, joten vaihda lääkäriä ajoissa, jos et tunne saavasi asianmukaista hoitoa. Etsi oikeaa faktatietoa, ja kaikkein parhaat hoitopaikat. Se maksaa, mutta saat rahoillesi varmasti vastinetta.
On myös tärkeää tuntea rintansa, jotta tietää, mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Minulla on tapana tehdä tarkastus pesun yhteydessä suihkussa, mutta rintoja olisi hyvä tarkastella myös peilin edessä, jossa näkee rinnan ulkomuodon paremmin. Rintoja kannattaa tunnustella laajalla sormiotteella, myös selinmakuulla. Kaikki mieltä askarruttava kannattaa näyttää omalle lääkärille/gynekologille, eikä jäädä märehtimään yksin.
Ole avoin, älä anna pelolle valtaa.
Rintasyöpä tuo siis mieleeni äitini ja ystäväni tarinan, mutta kolmantena tulee upea Bikke. Käy lukemassa myös hänen tarinansa. <3
Kyyneleet nousevat silmiin sun tekstiä lukiessa, itsekin juuri samaisesta aiheesta blogiini kirjoittelin. Omankin äitini kohdalla mammografia näytti puhtaalta, mutta heti tämän jälkeen löytyikin patti, jonka kautta sitten tutkimukset ja hoidot lähtivät käyntiin nopeasti. Toivottavasti seulontamenetelmätkin tulevat ajan myötä kehittymään..
VastaaPoistahttps://blingershimmer.blogspot.fi/2017/10/jotain-henkilokohtaista.html
Harmi kuulla, että tauti on koskettanut sinuakin. Tuntuu siltä, että jokainen tuntee jonkun sairastuneen, rintasyöpä on niin yleinen. Ja toivottavasti seulonta ja hoidot kehittyvät.. Käyn lukemassa <3
PoistaMiun suvussa/tutuissa ei rintasyöpää ole ollut, mutta muita syöpiä kyllä ja kaikki ovat päättyneet huonosti. Pahinta aikaa oli ehkä lähinnä isälle, joka joutui parin kuukauden sisällä olemaan kolmissa hautajaisissa joista kahdet oli viikon sisällä, ystävänpäivän jälkeen. Saattoi ystävänsä ja entisen työkaverinsa lepoon.
VastaaPoistaTuo ammattitaidottomuus kävi meilläkin kohtaloksi miun mummon ja ukin kohdalla. Särkylääkkeitä kipuun ja "ei se mitään vakavaa ole" -saatteet. Toki, pienellä paikkakunnalla myös kielimuuri tuli välillä esteeksi (ja nykypäivänäkin) eikä aina edes ollut lääkäriä.
Kuulostaa julmalta. Isääsi on todella koeteltu.
PoistaAluksi luulin, että vain äitini kohdalle oli sattunut osaamaton lääkäri, mutta tiedän jo monta muutakin onnetonta yhteensattumaa, jonka seuraksena on ollut hoidon viivästyminen ja potilaan menehtyminen. Vanha ihminen kunnioittaa ja uskoo lääkärin sanaan, eikä edes epäile. Surullista..
Mun isosisko kuoli keväällä rintasyöpään vain 42-vuotiaana. Niin kamala ikävä häntä. Tänään kyllä itkettäny urakalla.
VastaaPoistaSydämiä sinulle ja kaikille muillekin, jotka tän taudin joutuneet kokemaan itse tai läheisen roolissa.
Kaikki tarinat eivät todellakaan pääty hyvin. Otan osaa suruusi ja lähetän ison halauksen. Vetää aika sanattomaksi. Siskosi elämä jäi aivan kesken. Sytytän kynttilän myös hänen muistolleen <3
Poista♥
PoistaNiin kaunis ja haikean surullinen kirjoitus, mutta arvostan, että jaoit tämän tänne, herättää ajattelemaan ja tämä voi pelastaa jonkun toisen hengen. <3 Voi menetit äitisi, äidin ollessa vielä niin nuori, elämä ei ole reilua. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia <3. Toivon, että rintasyövästä puhuttaisiin avoimemmin. Jokainen voi oppia toisen vastoinkäymisestä. Jaettu suru helpottaa myös nopeammin..
PoistaMinä tiedän oman ikäiseni tuttavan, joka on rintasyöpään sairastunut, mutta selviytyi. Mieheni isä kuoli myeloomaan, ei kuitenkaan virallisesti siihen vaan koska keho oli heikentynyt, niin se ei vaan enää jaksanut.
VastaaPoistaJotenkin niin surullista, että sinun äitisi kohdalla hoitoon pääseminen viivästyi väärän diagnoosin takia :( Toivon, että jonain päivänä syöpään kehitetään parantava lääke. <3
Miehesi isän tilanne kuulostaa tutulta. Hoidot ovat hyvin raskaita, voi olla ettei keho enää jaksa läpikäydä niitä, vaan hiipuu kuolemaan. Äidilläni oli sama tilanne. Toivotaan, että lääketiede keksii parantavan lääkkeen, ja kärsimys loppuu.
PoistaPitkästä aikaa blogistaniassa.
VastaaPoistaLämmin halaus sinulle Ninni ♥
Todella raskasta.
Kiitos paljon <3
Poista