Hiilihydraattitietoinen ajattelu alkoi kiinnostaa minua jo lähes kymmenen vuotta sitten. Tutustuin aiheeseen lukemalla lääkäri *Antti Heikkilän kirjoja, ja aloin soveltaa hänen oppejaan omaan ruokavaliooni. Minulta otettiin lähtötilanteessa kaikki tärkeimmät laboratoriokokeet (rasvat, sokerit yms), joista näkisin sitten myöhemmin, mitä elimistössäni oikeasti tapahtuu. Liiallinen leivän ja pullanhimo oli tehnyt minusta pullean, samaan aikaan tunsin olevani voimaton ja alakuloinen. Muutos oli todellakin tarpeen, tunsin olevani valmis siihen.
Pyrin siis noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka perustui suureen määrään vhh-kasviksia, hyviä rasvoja, lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia - kaikki luomuna, jos suinkin mahdollista. Peruna, makarooni, riisi, sokeri ja viljat kuuluivat kiellettyjen eli tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden listalle. Olin aikaisemmin syönyt paljon hedelmiä, ne eivät kuuluneet enää ruokavaliooni kuin pieninä määrinä. Vaihdoinkin hedelmät kotimaisiin marjoihin, jotka ovat todellista superfoodia. Keskityin siis laskemaan hiilihydraatteja (n. 20-70g), tässä vaiheessa en kuitenkaan osannut lisätä riittävästi rasvaa ruokavaliooni ja söin todennäköisesti hieman liikaa proteiinia, mutta tein varmasti jotain oikein, sillä vyotäröltäni lähti lyhyessä ajassa 10 cm, mieli oli virkeä ja ajatus kulki.
Halusin syödä hyvin, eli ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Kauppalistan suunnitteluun meni enemmän aikaa, ruoka piti myös mahdollisuuksien mukaan valmistaa itse. Halusin laihtua ilman näläntunnetta. Oli mukava huomata, että hoikka miehenikin innostui ruokavaliosta, josta oli lyhyessä ajassa tullut meille elämäntapa. Tunsin olevani oikealla tiellä.
Olin aikaisemmin ollut tosi väsynyt, joten yllätys oli suuri kun huomasin etten tarvitse enää päiväunia, myös yöuneni lyhenivät merkittävästi. Olin pirteä ja energinen. Tein iltaisin pitkiä kävelylenkkejä.
Noudatin ruokavaliotani hyvällä menestyksellä myös ravintoloissa, peruna on helppo vaihtaa esim. salaattiin tai kasviksiin. Kahviloissa on aina ollut vaikeampaa, sillä kaikki tarjolla oleva näyttää rehellisesti sanottuna sokeripitoiselta. Yksittäisiä runsas hiilihydraattisia päiviä oli hyvin harvakseltaan tilanteen niin vaatiessa esim. kylässä, mutta jätin suosiolla väliin mm karkit, sipsit ja limut, sillä ei pidä niistä. Suurin kompastuskiveni onkin aina ollut suklaa, mutta olen oppinut tumman (yli 70 %) suklaan salaisuuden. Jep, se on oikeasti tosi hyvää ja pari palaa riittää nitistämään makeanhimon.
Oloni oli loistava.
Labrakokeet näyttivät paremmilta kuin koskaan ennen.
Flunssa kiersi minut kaukaa, ja suolistoni toimi kuin unelma. Elämä maistui hyvältä. :)
Mutta miksi kirjoitan tästä menneessä aikamuodossa?
Jatkuu ensi viikolla, kannattaa siis olla kuulolla. <3
















