perjantai 10. lokakuuta 2014

Pinkki päivä




Tänään 10.10 on Roosa nauha -päivä.

Tämä päivä koskettaa minua tyttären ja ystävän roolissa.
Kohtaan rintasyövän myös jokaisena työpäivänäni.
Aihe tulee meitä lähelle tavalla tai toisella.

Olen seurannut sivusta, ollut lähellä, kuunnellut ja itkenyt.
Olen jättänyt hyvästit ja joutunut luopumaan.
Olen pelännyt ja valvonut öitä.
 Kaikki rintasyövän tähden.




Päiväkahvimukini on usein pinkki.
Kynsilläni on tänään ihanan pinkki OPI "If you moust you moust".
Illalla sytytän kynttilän läheisen muistolle.

Tämä on oikeastaan loistava päivä..
seisomme yhtenä rintamana tärkeän asian puolesta.
Hymyilemme ja kuljemme tuulta päin.
Emmekä pelkää yhtään.

Koskettaako Roosa nauha sinua?




6 kommenttia:

  1. Hui, koskettava juttu, nousi oikein karvat pystyyn myötätunnosta! Päivä on loistava, ja niin on värikin:)

    Rintasyöpä on vienyt kummitätini kolmekymmentä vuotta sitten, muuten syövät eivät ole ystäviä ja sukulaisia koskettaneet. Tähän asti kaikki muut tuntemani naiset ovat parantuneet rintasyövästä, joten uskon vakaasti, että toivoa on, jos se omalle kohdalle tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinkki on toivoa täynnä :)

      Onneksi moni myös selviää. Sairaus vei äitini 62-vuotiaana.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, minäkin olen täällä aivan kananlihalla koko päivän ollut. Biken juttu ja tämä sinun, ihan pysähtyi päivä. Makaronilaatikkoa olen työstänyt useita tunteja, ote on hidas kun mieli on muualla.

    Juuri Roosa nauha ei vielä ole koskettanut, mutta moni muu asia kyllä, jotka liitän tänään kaikki samaksi ja vereslihalla ollaan.

    Äitisi lähti kovin nuorena, aivan liian nuorena. Elämää olisi ollut paljon edessä ja matkaa tyttären kanssa.

    Ihanat kuvat kuitenkin ja liikuttava sattuma, että juuri valitsimme samat pinkkiteemamukit. <3

    Sinulle suuri voimahalaus. <3

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      On pakko myöntää, että äitiä tulee usein ikävä. Ei ole enää numeroa, johon soittaa. Onneksi on muistot.

      Luin blogikirjoituksesi. Päivä ei ole ollut helppo. Onneksi tunnemme myös rohkean sankarittaren, joka kulkee viitta hulmuten uuteen päivään. Bikke on aivan mahtava!

      Aika hauska myös toi muki-juttu. Meitä taitaa olla kaksi samanlaista :)

      Suuri ja lämmin halaus sinulle Tiia <3

      Poista
  3. Olen hengessä mukana, muistankin viime vuotisen kirjoituksen äidistäsi. <3 Omassa suvussa on verisuonisairauksia tukuttain, mutta rintasyöpää ei ole. *koputtaa puuta* Läheisin ihminen, jolle tämä ikävä sairaus on osunut, on parhaan ystäväni äiti, joka onneksi voi tällä hetkellä hyvin, kiitos tehokkaan hoidon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä asiat nousevat pintaan aina joskus. Vuodet kuluvat ja kaipuu muuttaa muotaan. Kun samanikäinen ystävä viereltä sairastuu, huomaa taudin karun luonteen. Mutta toivoa ei saa koskaan menettää..

      Poista