Sivut

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Suruaika




Isän ja tyttären välinen keskustelu on nyt päättynyt. En tiedä, ehdinkö sanoa kaiken oleellisen. Minulle jäi vain hiljaisuus ja valtava määrä tavaroita ilman sen suurempaa merkitystä sekä tietysti talo ja kesämökki yhdessä siskoni kanssa. Ehkä joskus vuosien päästä osaan nikkaroida jotain isäni työkaluilla tai ehkä poikani osaa. Haluaisin nyt vain olla ja kerätä voimia, mutta se ei käy, sillä työtä on enemmän kuin koskaan. Hetkittäin tunnen olevani puhtia täynnä ja toinen hetki imee ilman keuhkoistani. Surupolku on kuljettava loppuun saakka.






Alakulon hetkinä olen löytänyt voimaa muista blogeista. Moni suunnittelee jo puutarhaa, uutta sisustusta tai kevättakkia. On selvää, että elämä jatkaa kulkuaan. Hautajaisten jälkeen on toivottavasti jo aika keväinen sää, on siis aika siirtyä kevätpuuhiin ja kerätä tavaraa kokoon pihakirppistä varten. 

 Aika monella on nyt vapaata hieman tavallista viikonloppua enemmän. 
Nautitaan <3

Hyvää pääsiäistä!






45 kommenttia:

  1. Myötätunnolla ajattelen, millaisissa tunnelmissa mahdat olla. Sama on edessä minullakin muutaman vuoden sisällä.

    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin.. kaikilla on tämä joskus edessä. Ensin oli suuri huoli ja pelko.. nyt kaipaus ja suru.

      Hyvää pääsiäistä!

      Poista
  2. Voi Ninni...ikävä ei hellitä pitkään aikaan, mutta helpottaa ja muuttaa muotoaan. Ja sitten kun lukee jonkun kohdanneen saman surun, niin itkuhan siinä (tässä) tulee, sille ai voi mitään.
    (Koskahan tulee se päivä, että voi puhelimesta poistaa numeron, johon ei voi enää koskaan soittaa, josta kukaan ei enää koskaan vastaa)
    Jaksamisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Isän numero on vielä puhelimessa, en halua poistaa sitä vielä. Itku tulee aina välillä. Tiedän, että suru helpottaa vielä joskus. Kyllä tämä tästä :)

      Poista
  3. Osanottoni suruun, saman kokeneena tuttuja tunnelmia. Anna surulle aikaa, itke kun itkettää. Voimia.

    VastaaPoista
  4. Osanotot ja paljon halauksia. <3

    VastaaPoista
  5. Otan osaa suruusi. Toivon jaksamista silloin kun tuntuu, että ei jaksa. Muista ilon hetket isäsi kanssa. Tiedän kokemuksesta, että kuolema on se, mikä avaa silmät tajuaamaan elämän rajallisuuden. Jaksamista vaikean asian edessä. Halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju <3

      Huomasin pohtivani jo elämän rajallisuutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät kuluvat. Yritän oppia käyttämään ne hyvin :)

      Poista
  6. Lämmin osanottoni ja halauksia! Suru hellittää aikanaan, ikävä rakkaasta, sekin hellittää nousten ajoittain jälleen...anna kyynelten tulla, isä ei kuitenkaan ole kokonaan poissa vaan asuu sydämessäsi!

    VastaaPoista
  7. Otan osaa suruusi! <3<3 Voimahalaus raskaaseen aikaan. <3

    VastaaPoista
  8. Osanotot ja voimia ♥
    Itsekin mietin väillä, milloin joudun kohtaamaan sen, että aika jättää jostain läheisisestäni... ;( Niinkuin Pepi tossa aiemmin sanoin puhelimesta joutuu poistamaan numeron, se kuulostaa pelottavalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvästellyt jo äidin ja isän. Tunne on aina yhtä syvä. Onneksi on paljon hyviä muistoja :)

      Poista
  9. Lämmin osanotto! Pian tulee kuluneeksi kolme vuotta oman isän menettämisestä. Ikävä iskee aina välillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo <3

      Ikävä on hyvin voimakas tunne. Se tulee vielä vuosienkin päästä. Rakkaasta on vaikea luopua.

      Poista
  10. Lämmin osanottoni.

    Itse sain keskiviikkona puhelun, että oma isäni oli joutunut yllättäen sairaalaan kovissa kivuissa ja joutui heti leikkaukseen. Isosta leikkauksesta huolimatta isäni taitaa vielä selvitä. Mutta tästä tuli erikoinen pääsiäinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3

      Toivotaan, että isäsi tulee kuntoon. Elämä osaa yllättää. Ja ne kaikista uskomattomimmat asiat tapahtuvat oikeassa elämässä - ei tv:ssä :). Vielä kuukausi sitten uskoin minäkin pääsiäiseni olevan ihan toisenlainen...

      Poista
  11. Otan osaa suruusi. Muistan kun äiti kuoli, niin suru tuli aaltoina. Puhuminen auttoi minua ja meitä on sisaruksia joiden kanssa jakaa suru. Vähitellen helpotti.Toivon, että sinullakin helpottaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Puhuminen auttaa. Tiedän, etten ole suruni kanssa yksin. Myös aika helpottaa oloa :)

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Muistan, että koit tämän saman hetki sitten. Ja selvisit siitä. Onneksi meillä on jäljellä kauniit muistot :)

      Poista
    2. Kyllä siitä selviää. <3 Minä en tosin vielä ole vaikka hieman helpompaa jo. Hautaus, perintöjutut ja tavaroiden läpikäyminen edessä vielä kuitenkin.

      Poista
  13. Elä nyt virren sanoin "päivä vain ja hetki kerrallansa", niin aika rakentaa muistoista lohdutuksen. Lämmin osanottoni.

    VastaaPoista
  14. Halaus sinulle ♡ Voimia jokaiseen hetkeesi ♡

    VastaaPoista