Isän ja tyttären välinen keskustelu on nyt päättynyt. En tiedä, ehdinkö sanoa kaiken oleellisen. Minulle jäi vain hiljaisuus ja valtava määrä tavaroita ilman sen suurempaa merkitystä sekä tietysti talo ja kesämökki yhdessä siskoni kanssa. Ehkä joskus vuosien päästä osaan nikkaroida jotain isäni työkaluilla tai ehkä poikani osaa. Haluaisin nyt vain olla ja kerätä voimia, mutta se ei käy, sillä työtä on enemmän kuin koskaan. Hetkittäin tunnen olevani puhtia täynnä ja toinen hetki imee ilman keuhkoistani. Surupolku on kuljettava loppuun saakka.
Alakulon hetkinä olen löytänyt voimaa muista blogeista. Moni suunnittelee jo puutarhaa, uutta sisustusta tai kevättakkia. On selvää, että elämä jatkaa kulkuaan. Hautajaisten jälkeen on toivottavasti jo aika keväinen sää, on siis aika siirtyä kevätpuuhiin ja kerätä tavaraa kokoon pihakirppistä varten.
Aika monella on nyt vapaata hieman tavallista viikonloppua enemmän.
Nautitaan <3
Hyvää pääsiäistä!
Alakulon hetkinä olen löytänyt voimaa muista blogeista. Moni suunnittelee jo puutarhaa, uutta sisustusta tai kevättakkia. On selvää, että elämä jatkaa kulkuaan. Hautajaisten jälkeen on toivottavasti jo aika keväinen sää, on siis aika siirtyä kevätpuuhiin ja kerätä tavaraa kokoon pihakirppistä varten.
Aika monella on nyt vapaata hieman tavallista viikonloppua enemmän.
Nautitaan <3
Hyvää pääsiäistä!
♥ Otan osaa suureen suruusi.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaMyötätunnolla ajattelen, millaisissa tunnelmissa mahdat olla. Sama on edessä minullakin muutaman vuoden sisällä.
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä!
Niin.. kaikilla on tämä joskus edessä. Ensin oli suuri huoli ja pelko.. nyt kaipaus ja suru.
PoistaHyvää pääsiäistä!
Voi Ninni...ikävä ei hellitä pitkään aikaan, mutta helpottaa ja muuttaa muotoaan. Ja sitten kun lukee jonkun kohdanneen saman surun, niin itkuhan siinä (tässä) tulee, sille ai voi mitään.
VastaaPoista(Koskahan tulee se päivä, että voi puhelimesta poistaa numeron, johon ei voi enää koskaan soittaa, josta kukaan ei enää koskaan vastaa)
Jaksamisia <3
Kiitos <3
PoistaIsän numero on vielä puhelimessa, en halua poistaa sitä vielä. Itku tulee aina välillä. Tiedän, että suru helpottaa vielä joskus. Kyllä tämä tästä :)
Osanottoni suruun, saman kokeneena tuttuja tunnelmia. Anna surulle aikaa, itke kun itkettää. Voimia.
VastaaPoistaKiitos Sissi :)
PoistaOsanotot ja paljon halauksia. <3
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Toivon jaksamista silloin kun tuntuu, että ei jaksa. Muista ilon hetket isäsi kanssa. Tiedän kokemuksesta, että kuolema on se, mikä avaa silmät tajuaamaan elämän rajallisuuden. Jaksamista vaikean asian edessä. Halauksia.
VastaaPoistaKiitos Maiju <3
PoistaHuomasin pohtivani jo elämän rajallisuutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät kuluvat. Yritän oppia käyttämään ne hyvin :)
Lämmin osanottoni ja halauksia! Suru hellittää aikanaan, ikävä rakkaasta, sekin hellittää nousten ajoittain jälleen...anna kyynelten tulla, isä ei kuitenkaan ole kokonaan poissa vaan asuu sydämessäsi!
VastaaPoistaKiitos Saila <3
PoistaLämmin osanotto <3
VastaaPoistaKiitos Linda <3
PoistaOtan osaa suruusi! <3<3 Voimahalaus raskaaseen aikaan. <3
VastaaPoistaKiitos. Voimahalausta todella tarvitaan :)
PoistaLämmin osanottoni <3
VastaaPoistaKiitos Marianne <3
PoistaOtan osaa <3
VastaaPoistaKiitos Helena <3
PoistaOsanotot ja voimia ♥
VastaaPoistaItsekin mietin väillä, milloin joudun kohtaamaan sen, että aika jättää jostain läheisisestäni... ;( Niinkuin Pepi tossa aiemmin sanoin puhelimesta joutuu poistamaan numeron, se kuulostaa pelottavalta...
Olen hyvästellyt jo äidin ja isän. Tunne on aina yhtä syvä. Onneksi on paljon hyviä muistoja :)
PoistaLämmin osanotto! Pian tulee kuluneeksi kolme vuotta oman isän menettämisestä. Ikävä iskee aina välillä <3
VastaaPoistaKiitos Marjo <3
PoistaIkävä on hyvin voimakas tunne. Se tulee vielä vuosienkin päästä. Rakkaasta on vaikea luopua.
Otan osaa suureen suruusi <3
VastaaPoistaKiitos Tintti <3
PoistaLämmin osanotto Ninni <3
VastaaPoistaKiitos Tiia <3
PoistaLämmin osanottoni <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaLämmin osanottoni.
VastaaPoistaItse sain keskiviikkona puhelun, että oma isäni oli joutunut yllättäen sairaalaan kovissa kivuissa ja joutui heti leikkaukseen. Isosta leikkauksesta huolimatta isäni taitaa vielä selvitä. Mutta tästä tuli erikoinen pääsiäinen...
Kiitos Tuula <3
PoistaToivotaan, että isäsi tulee kuntoon. Elämä osaa yllättää. Ja ne kaikista uskomattomimmat asiat tapahtuvat oikeassa elämässä - ei tv:ssä :). Vielä kuukausi sitten uskoin minäkin pääsiäiseni olevan ihan toisenlainen...
Osanottoni <3 <3
VastaaPoistaKiitos Salka <3
PoistaOtan osaa suruusi. Muistan kun äiti kuoli, niin suru tuli aaltoina. Puhuminen auttoi minua ja meitä on sisaruksia joiden kanssa jakaa suru. Vähitellen helpotti.Toivon, että sinullakin helpottaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa. Voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaPuhuminen auttaa. Tiedän, etten ole suruni kanssa yksin. Myös aika helpottaa oloa :)
Osanottoni. <3
VastaaPoistaOlen niin pahoillani. *halaus*
VastaaPoistaMuistan, että koit tämän saman hetki sitten. Ja selvisit siitä. Onneksi meillä on jäljellä kauniit muistot :)
PoistaKyllä siitä selviää. <3 Minä en tosin vielä ole vaikka hieman helpompaa jo. Hautaus, perintöjutut ja tavaroiden läpikäyminen edessä vielä kuitenkin.
PoistaElä nyt virren sanoin "päivä vain ja hetki kerrallansa", niin aika rakentaa muistoista lohdutuksen. Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaKiitos Taru <3
PoistaHalaus sinulle ♡ Voimia jokaiseen hetkeesi ♡
VastaaPoistaKiitos <3
Poista