Olen keväästä lähtien tehnyt luopumista lapsuudenkodistani, jossa isäni asui lähes koko elämänsä. Talo on täynnä tavaraa ja muistoja laidasta laitaan. Se on myös hikinen työmaa, jonka tyhjennysurakka on aivan järjettömän suuri. Olisi paljon helpompaa tyhjentää jonkun vieraan kotia kuin asioita, joihin liittyy vahvoja muistoja.
Olen monesti pysähtynyt miettimään elämää, kuinka lyhyt se on. Miten pitäisi elää? Mikä on tärkeintä? Miksi tuuli huuhtoo mukaansa yhden rakkaan toisensa jälkeen? Mikä on minun roolini elämän palapelissä? Olenko elänyt hyvin vai huonosti?
En tiedä oikeita vastauksia. Sen kuitenkin tiedän, mitä haluan jättää jälkipolvilleni. Haluan olla lähellä, halata, tukea ja kuunnella. Rakkaista on tullut vieläkin rakkaampia <3
Blogissa on vielä hetken normaalia hiljaisempaa.
Ihana aurinkoinen kesäsää on vihdoin täällä.
Nautitaan <3
Blogissa on vielä hetken normaalia hiljaisempaa.
Ihana aurinkoinen kesäsää on vihdoin täällä.
Nautitaan <3
Täälläkin tavaroiden läpikäymistä vielä vaikka muille jaka... joitain tavaroita olen tuonut kotiini, jotta voin rauhassa käydä niitä läpi ja osa on vielä lapsuudenkodissani, jossa nyt asuu äitini. En vain meinaa millään saada tehtyä mitään noille pussukoille tuossa seinän vierustalla. :/
VastaaPoistaJaksamista sinne! <3
Kiitos, samoin sinulle <3
PoistaMolemmat vanhempani ovat jo poissa, joten urakka on suuri. Nyt tuntuu siltä, että ennen säästettiin paljon pahan päivän varalle :)
<3 voimia, tavaroiden läpikäyminen on luopumista ja joidenkin esineiden kohdalla varmasti iskee monenlaisia tunteita ja suurta surua. Luopuminen on tässä tapauksessa jotain niin paljon Isompaa kuin perustavarasta luopuminen. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia <3
PoistaMuistan, kun tein saman prosessin muutama vuosi sitten ja kyllä, se oli raskasta ja jotenkin niin raadollista. Omassa kodissani raivausurakkaa tehdessä kävin läpi vielä toisen vanhempani tavaroita, mitä varastoomme oli jäänyt. Nyt vuosien jälkeen niistä luopuminen ei tuntunut enää niin pahalta ja jopa hymyilytti, mitä kaikkea silloin säästinkään. Onneksi rakkaat muistot säilyvät aina. Tsemppiä jatkoon! <3
VastaaPoistaKiitos Niina <3
PoistaOnneksi vain pieni osa jää varastoon. Paljon tavaraa menee roskiin tai kierrätykseen. Yritän jatkossa olla viisas, en varastoi tavaraa vintille kuin ihan pienesti :)
Vaikea tehtävä, iso pala elämää ja paljon muistoja. Hidasta on käydä läpi ja tunteet nousevat toisinaan vahvastikin pintaan. Isä kun nukkui pois tehtiin ensimmäinen inventaario ja nyt kun äiti on vanha, hän itse on hävittänyt paljon turhaa ja antanut pois mitä on rakkaana pitänyt, lopuille on nimennyt saajan ja siltikin jotain vielä jää mistä pitää luopua...osasta elämää ja siirtää ne muistoiksi. Voi kun itse olisi niin reipas ja rationaalinen mutta kun tuo kerääminen tahtoo kuulua luontoon...
VastaaPoistaYksi osa elämää on nyt päättymässä, kun lapsuudenkotia ei enää ole. Ei tässä auta muu kuin hyväksyä ja jatkaa eteenpäin. En halua ottaa painolastia suuresta tavaramäärästä, vaan yritän olla järkevä. Muistot <3
PoistaIhanaa lomaa Saila <3
Paljon voimia sinne <3
VastaaPoistaKiitos Linda <3
PoistaJaksamista ja tervettä järkeä suureen urakkaasi <3 Samalla, kun teet raivausta, teet myös surutyötä. Ehkäpä kaikki se työ on kuitenkin loppujen lopuksi hyväksi ja tarpeen. Olet joutunut luopumaan niin varhain molemmista vanhemmista. Rakkautta ja lämpimiä ajatuksia täältä sinne, koko perheellesi.
VastaaPoistaKiitos Taru <3
PoistaTämä urakka on varmasti jokaisella joskus edessä, minulle se tuli aika nuorena. Osuit asian ytimeen, surutyötähän tässä kovasti tehdään. Tilanne on uusi, joten se vaatii myös taitoa selviytyä :)
Voimia sinulle raskaaseen urakkaan. Varmasti on sekä itketty, että myöskin vähän naurettu niille tavaroille joita talteen onkaan Isällesi kertynyt. Ei koskaan ole helppo päästää irti lapsuudestaan, mutta onneksi ei tarvitsekaan, sillä muistot säilyy ilman kaikkea tavaroitakin.
VastaaPoistaKiitos Pirjo <3
PoistaIsäni oli kova keräämään tavaraa pahan päivän varalle, joten varastot ovat täynnä mitä ihmeellisempiä juttuja. Lapsuudenkodistani löytyy myös isovanhempieni tavaroita vintit pullollaan. Onneksi surun keskellä on myös osattu nauraa :)
Ihania kommentteja olet saanut.
VastaaPoistaMinä myös ymmärrän tunteesi♡
En oikein käsitä , että äitiä ei enää ole ja kuitenkin on mielessä ja muistoissa.
Elämä on tässä ja nyt..niin se on.
Voimia tulevaa syksyyn, toivottavasti olet saanut energiaa kesästäsi, sellainen on ainakin välittynyt kirjoituksistasi.
Onks kisut ok?
....surutyö tietenkin vie voimia, mutta samalla myös vie eteenpäin ja tavallaan myös voimaantuu...
Poistaeikö..
Kiitos <3
PoistaKisut voi hyvin. Ne tuovat iloa jokaiseen päivään.
Tiedän tunteesi ja ikäväsi. Surutyö on tehtävä, että voi elää eteenpäin. Elämä kantaa.