Rohtuneille huulille, kuiville kantapäille

Tuotenäytteitä

Olen kuivaihoinen (mallia rusina), joten kehostani löytyy monta korppukuivaa paikkaa varsinkin näin talviaikaan. Rohtuneet huulet, repeilevät kynsinauhat, kuivat kanta- ja kyynärpäät ovatkin tulleet tutuiksi, joten voin rehellisesti sanoa rakastavani ihoa ravitsevia täsmätuotteita, en edes pärjäisi ilman niitä. Meillä rasvataan myös nuoren atooppista ihoa joka ilta, sitä voisi jo kutsua vuosia kestäneeksi urakkahommaksi, jolle ei näy loppua. Olenkin usein miettinyt, miten vahvistaisin ihon omaa puolustuskykyä eli tervettä bakteerikantaa. 

Onneksi apu löytyy tällä kertaa läheltä, esittelen teille kaksi Suomessa valmistettua tehotuotetta, jotka ovat meillä jokapäiväisessä käytössä. Kannattaa siis jatkaa lukemista, jos rutikuivan ihon haaste kuulostaa omalta.

Probioottisen ihonhoidon sankariviittaa kantaa tällä kertaa BTB13 Probiotic Balm, joka on pakattu kotimaiseen Sulapac-pakkaukseen. Balmin tarkoitus on parantaa ihon omaa puolustuskykyä ja helpottaa mm. ihon kutinaa. Balmi sisältää mm. mangoa, mustaherukkaa, hyaluronihappoa ja sarjan itse kehittämää BTB13-yhdistettä.

Olen huomannut, että BTB13 balm tekee iholle suojaavan kerroksen, joten repsottavat kynsinauhat ja kuivat kantapäät näyttävät heti paljon paremmilta ainakin omaan silmääni ja iho myös paranee nopeammin kuin ilman rasvausta. Kerros ei kuitenkaan tunnu ikävältä kalvolta ihon pinnalla, joten kyseessä on varsin käyttömukava täsmätuote. 

Ekopharma Vadelma Marjabalmin herkullinen tuoksu vetää puoleensa, joten pidän purkkia käsieni ulottuvilla yöpöydällä lähinnä muistutuksena kynsinauhojen rasvaamisesta juuri ennen nukahtamista. Minulla on tapana pestä käsiäni aina tilaisuuden tullen, joten kynsinauhat on pakko hoitaa kuntoon öisin, muuten voide tuntuu haihtuvan taivaan tuuliin. Marjabalmi on erittäin monikäyttöinen tuote, mainio mm. huulirasvana.

Ravitsevat balmit ovat tulleet meille jäädäkseen. Tuotteet ovat lisäksi riittoisia, joten niitä ei tarvitse olla koko ajan ostamassa lisää. Balmit tuovat myös toivottua vaihtelua atooppisen ihon hoitoon, näiden avulla päästään taas himpun verran lähemmäksi kesää ja helppoa ihonhoitoa.

Käytättekö balmeja? 

Clarins Milkshake kevät

Sisältää tuotenäytteitä.

Kevät tuli tänä vuonna jo helmikuussa, joten on paikallaan ihastella Clarins Milk Shake meikkikokoelmaa, jonka kantavana teemana on ihoa hoitava persikkamaito.

Meillä on tällä viikolla niiskutettu flunssan kourissa, joten kaipaan kauniita keväisiä värejä. Mieltä piristävin osa kokoelmaa on ehdottomasti kauniit Joli Blush -poskipunat ja niiden herkulliset sävyt cheeky pinky ja cheeky peachy. Kaksi karkkia. :)

Palataanpa Milky Boost teemaan, jonka kärjessä on uudenlainen meikkivoide, joka näyttää aluksi valkoiselta, mutta muuttuu värilliseksi kun voiteen sisältämät pienet mikrokapselit vapautuvat iholle. Kyseessä ei ole pelkkä meikkivoide, vaan myös ihoa hoitava tuote, joka sisältää mm. virkistävää luomukiiviuutetta, pehmentävää persikkauutetta ja ihoa suojaavan antí pollution -yhdisteen. 50 ml:n pullo näyttää silmään pieneltä, tämä on kuitenkin reilu koko normaalin 30 ml sijaan. Pakkaus on tarkoin mietitty, valmistettu Ranskassa ja täysin kierrätettävä. Hyvä juttu.

Milky Boost nro 2 milky nude eli kaikkein vaalein sävy sopii iholleni, vaikka olisin voinut taipua vielä tätäkin vaaleampaan sävyyn. Minulla on tapana kosteuttaa pintakuiva ihoni hyvin ennen meikkiä ja se oli tässäkin tapauksessa tarpeen. Meikkivoide jättää ihon hieman puuterimaiseksi, eli korostaa ihon kuivuutta ja juonteita jos ihoa ei valmistele hyvin. Lopputulos on kuitenkin puolipeittävä ja hyvin luonnollinen. Meikki kestää myös iholla hyvin, aamusta iltaan. Persikkainen tuoksu jää leijumaan iholle mukavan hennolla otteella. Maitomainen, sävyä muuttava meikkivoide vaatii rehellisesti sanottuna hieman totuttelua, mutta on varsin mainio tuote. Kannattaa muistaa myös Clarins Sos Primer -pohjustusvoide, joka tasoittaa ja kirkastaa ihoa.

Voidemainen Ombre Satin luomivärinappi saa myös kaksi uutta sävyä, glossy brown ja glossy coral. Lip Milky Mousse -huulivärejä on puolestaan tarjolla kuusi pehmeää sävyä ja uudenlainen vaahtomuoviaplikaattori.

Ihanaa kevään odotusta <3

Vhh, Keto vai joku muu

Yksi elämäni suurimmista ruokaan liittyvistä virheistä on ollut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lipsuminen, siinä samalla lähti kaikki elämän kannalta oleellinen elämänilo ja virkeys. Ero on ollut omalla kohdallani niin huikea, että minua hirvittää ja hävettää samaan aikaan, vain täysi idiootti suostuu luopumaan kaikesta hyvästä ja upottaa itsensä taikina- tai suklaakulhoon.

Miksi minulle kävi niin?

Keskussairaalaan kahviossa tai pikkukaupungin saattohoito-osastolla ei tunnettu vhh-ruokavaliota, pysyäkseen hengissä piti syödä mitä käsiinsä sai. Isäni syöpätaistelu otti henkisesti niin koville, etten jaksanut välittää syömisestäni. Tutut höttöhiilarit helpottivat oloa hetkellisesti, mutta viivan alle jäi lopulta vain väsynyt, tyytymätön ja vatsarasvaa kasvattava ihmisriepu. Huvittavinta tässä on, että söin oikeastaan aika lailla tutun ruokapyramidin mukaan, eli pääpaino oli viljoissa ja hedelmissä. En mättänyt suuhuni karkkia, donitseja tai muita energiapitoisia herkkuja, vaan suurin virheeni oli puputtaa leipää 6-8 palaa per päivä ja siihen päälle tietysti vielä perunaa, pastaa tai riisiä. Lihan, kalan ja kanan osuus oli pieni ja rasvojen lähes olematon.

Olin oppinut syömään oikein pari vuotta, mutta kun kyseessä on terveyttä edistävä elämäntapa eikä pelkkä dieetti, sitä ei lopeteta noin vain. Vatsarasva palaa takaisin, uskokaa pois. Tämän päivän vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ketogeeninen, sillä saa hyviä tuloksia lyhyessäkin ajassa, kun elimistö saatetaan ketoosiin eli tilaan, jossa kehon rasvaa palaa ja posket kapenevat nopeasti. Oman kokemukseni valossa herää kysymys, voiko kukaan oikeasti ketoilla loppuelämäänsä tai edes puolia siitä? Tämä vaatii onnistuakseen luonteenlujuutta, suunnitelmallisuutta, tietämystä ja jopa uutta kaveripiiriä. 
Olenko täysin väärässä?

Jatkan valitsemallani vähähiilihydraattisella tiellä, sillä tiedän sairastuvani syömällä tärkkelyspitoista ruokaa, se ei ole minua varten. Kerron jatkossa myös täällä blogin puolella, miten homma edistyy. Minulla on tällä kertaa tavoitteena voittaa esidiabetes, eli haluan toki korjata verensokeriarvot kuntoon ilman lääkitystä. Kyllä, kuulun siihen varsin suureen ihmisryhmään, joka on saanut geeniperintönä taipumuksen kakkostyypin diabetekseen.

Hyvä ruoka on suuri nautinto, siitä ei ole tarkoitus joustaa. 
Ei kärvistellä tai kiukutella nälässä. Pyrin tekemään ruokaa mahdollisuuksien mukaan itse, välttää eineksiä ja opetella ymmärtämään ainesosaluetteloita. Minulle pahin aika vuorokaudesta on iltapäivä, heti töiden jälkeen, silloin kroppa suorastaan huutaa jotain makeaa kahvin kanssa.


Moni asia elämässä on kuitenkin yksilöllistä, me olemme erilaisia, siksi jokaisen tulisi kuunnella oman kehonsa viestejä herkällä korvalla, eikä mennä virran mukana. Ystävän vinkit voivat olla kullanarvoisia, mutta kenenkään ei tarvitse hengittää, liikkua, juoda tai syödä samaan tahtiin jonkun toisen kanssa. Oma keho kertoo kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin.

  

Palaan aiheeseen kevään aikana. 


Nautitaan elämästä syömällä hyvin. <3 

 Onko vhh tai keto tuttu?





















Kuvat unsplash

Saanko esitellä ystäväni

Onni ystäväni - on maailman kiltein kissa, 

se ei sano pahaa sanaa kenellekään, vaikka onkin kissaksi erittäin puhelias.

Tapasin tämän pikkuprinssin ensimmäistä kertaa syksyllä 2013, jolloin Onni oli vasta kuuden viikon ikäinen. Hän oli jo silloin oma ihana itsensä, viihtyi hyvin kissaäidin helmoissa. Onni muutti meille reilun 12 viikon ikäisenä yhdessä vilkkaan veljensä kanssa.

Onni rakastaa tonnikalaa, kesää ja kärpäsiä. 

Ja pelkää kovien äänten lisäksi pomottelevaa veljeään ja yksinäisyyttä. 
 Hän tunkee syliin kyselemättä, etenkin silloin kun joku on sairas tai allapäin.

Otto -ystäväni on kahden hengen kissalauman kiistaton johtaja, 

hän osaa rentoutua vasta kun koko perhe on koolla.

Hän astelee ylväästi kehräten (jep!), 

kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen johtajuuttaan. 

Otto on pehmeämpi kuin kuusi kiloa pumpulia, 
joten hän tarvitsee apua turkkinsa hoitamisessa, siitä selvitään kuitenkin aina kunnialla.

Siperiankissa on rotuna hyvin seurallinen, jopa koiramaisuuteen asti. Ne oppivat helposti temppuja, joskus jopa ihan opettamatta. Meidän kissojamme ei mm. ole koskaan tarvinnut totuttaa kulkemaan valjaissa, he hoksasivat homman jujun aivan heti. Siperiankissan turkki on upea, mutta sen hoitaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä nämä eivät pure tai raavi, vaan kehräävät tyytyväisinä. 

En osaisi elää ilman näitä pehmopalleroisia.

<3 <3

Hyvää ystävänpäivää <3