perjantai 21. helmikuuta 2020

Vhh, Keto vai joku muu






Yksi elämäni suurimmista ruokaan liittyvistä virheistä on ollut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lipsuminen, siinä samalla lähti kaikki elämän kannalta oleellinen elämänilo ja virkeys. Ero on ollut omalla kohdallani niin huikea, että minua hirvittää ja hävettää samaan aikaan, vain täysi idiootti suostuu luopumaan kaikesta hyvästä ja upottaa itsensä taikina- tai suklaakulhoon.


Miksi minulle kävi niin?

Keskussairaalaan kahviossa tai pikkukaupungin saattohoito-osastolla ei tunnettu vhh-ruokavaliota, pysyäkseen hengissä piti syödä mitä käsiinsä sai. Isäni syöpätaistelu otti henkisesti niin koville, etten jaksanut välittää syömisestäni. Tutut höttöhiilarit helpottivat oloa hetkellisesti, mutta viivan alle jäi lopulta vain väsynyt, tyytymätön ja vatsarasvaa kasvattava ihmisriepu. Huvittavinta tässä on, että söin oikeastaan aika lailla tutun ruokapyramidin mukaan, eli pääpaino oli viljoissa ja hedelmissä. En mättänyt suuhuni karkkia, donitseja tai muita energiapitoisia herkkuja, vaan suurin virheeni oli puputtaa leipää 6-8 palaa per päivä ja siihen päälle tietysti vielä perunaa, pastaa tai riisiä. Lihan, kalan ja kanan osuus oli pieni ja rasvojen lähes olematon.





Olin oppinut syömään oikein pari vuotta, mutta kun kyseessä on terveyttä edistävä elämäntapa eikä pelkkä dieetti, sitä ei lopeteta noin vain. Vatsarasva palaa takaisin, uskokaa pois. Tämän päivän vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ketogeeninen, sillä saa hyviä tuloksia lyhyessäkin ajassa, kun elimistö saatetaan ketoosiin eli tilaan, jossa kehon rasvaa palaa ja posket kapenevat nopeasti. Oman kokemukseni valossa herää kysymys, voiko kukaan oikeasti ketoilla loppuelämäänsä tai edes puolia siitä? Tämä vaatii onnistuakseen luonteenlujuutta, suunnitelmallisuutta, tietämystä ja jopa uutta kaveripiiriä. 
Olenko täysin väärässä?

Jatkan valitsemallani vähähiilihydraattisella tiellä, sillä tiedän sairastuvani syömällä tärkkelyspitoista ruokaa, se ei ole minua varten. Kerron jatkossa myös täällä blogin puolella, miten homma edistyy. Minulla on tällä kertaa tavoitteena voittaa esidiabetes, eli haluan toki korjata verensokeriarvot kuntoon ilman lääkitystä. Kyllä, kuulun siihen varsin suureen ihmisryhmään, joka on saanut geeniperintönä taipumuksen kakkostyypin diabetekseen.




Hyvä ruoka on suuri nautinto, siitä ei ole tarkoitus joustaa. 
Ei kärvistellä tai kiukutella nälässä. Pyrin tekemään ruokaa mahdollisuuksien mukaan itse, välttää eineksiä ja opetella ymmärtämään ainesosaluetteloita. Minulle pahin aika vuorokaudesta on iltapäivä, heti töiden jälkeen, silloin kroppa suorastaan huutaa jotain makeaa kahvin kanssa.


Moni asia elämässä on kuitenkin yksilöllistä, me olemme erilaisia, siksi jokaisen tulisi kuunnella oman kehonsa viestejä herkällä korvalla, eikä mennä virran mukana. Ystävän vinkit voivat olla kullanarvoisia, mutta kenenkään ei tarvitse hengittää, liikkua, juoda tai syödä samaan tahtiin jonkun toisen kanssa. Oma keho kertoo kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin.

  
Palaan aiheeseen kevään aikana. 


Nautitaan elämästä syömällä hyvin. <3 

 Onko vhh tai keto tuttu?





















Kuvat unsplash

4 kommenttia:

  1. Vhh-ruokavalio on tuttu monen vuoden takaa. Silloin kuin söin "normaalia" ruokaa, olin jatkuvasti väsynyt ja vatsa turvoksissa. Mulle ei varsinkaan perus vehnähöttö sovi sitten ollenkaan. Ja tuon on kyllä totta, että kyseistä ruokavaliota on toisinaan tosi haastava toteuttaa.

    Rakastan varsinkin irtokarkkeja ja suklaa vasta ihanaa on. Niistä ei varmaan pääse koskaan kokonaan irti ja ei ehkä tarvitsekaan. Pääsääntöisesti syön vhh-tyylisesti ja se sopii mulle kuin nenä päähän. Olo on virkeä, fressi ja yleisesti ottaen sen vaan huomaa, että tää ruokavalio toimii mulla paljon paremmin, kuin se "virallisterveellinen". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, virallinen ruokasuositus ei sovi kaikille. Muistan vielä sen onnentunteen, kun kokeilin ekaa kertaa vvh ruokavaliota. Turvotus, väsymys ja vetämätön olo katosi nopeasti, tunsin olevani terve. En kykene syömään 100% "oikein" joka päivä, 80% :kin on jo aika hyvä saavutus. Suurin heikkouteni on suklaa, mutta osaan jo herkutella tummalla suklaalla, sitä riittää pari palaa. :)

      Poista
  2. Tsemppiä! Ja noi tollaiset hetket on niin pahoja, kun pitäisi jotain ruokavaliota noudattaa, todella harmi, että jopa niin yleistä kun vähähiilarista on toisinaan hankalampi toteuttaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna <3

      Yritän oppia valmistamaan vhh herkkuja. Onneksi tykkään syödä salaatteja, pähkinöitä yms. Karkkien jättäminen kauppaan ei ole minulle ongelma, kun en muutenkaan syö niitä. Mutta kyllä tämä vaatii onnistuakseen paljon suunnittelua, itsekuria..

      Poista