Sivut

torstai 17. joulukuuta 2015

Pienin askelin kohti joulua



 Parasta joulussa on mielestäni valmistelu eli se kaikki touhuja ja tekeminen ennen h-hetkeä. Meillä vietään aina kotijoulu. Minulle on alusta asti ollut tärkeää luoda meille omat jouluperinteet, ne ovat sekoitus molempien kotona koetusta. Mukana on toki myös ihan uusia juttuja, kuten esim. jouluaaton aamulahja lapsille. Aamulla saatu pieni lahja antaa aikuisille aikaa valmistella jouluruokia rauhassa. Perinne jatkuu vuodesta toiseen, vaikka lapset ovatkin jo isoja. Meillä on myös tapana tehdä pieni kävelylenkki jouluaattoiltana. On ihanaa katsella naapuruston jouluvaloja, kaikkialla on kaunista ja rauhallista.
 



Omat vanhempani ovat jo poissa ja miehen vanhemmat asuvat kaukana, joten meidän jouluumme ei kuulu isovanhempia. Meille joulu on rentoutumista oman perheen kesken, sukulaisvierailut hoidetaan muulloin. Olemme mieheni kanssa onnistuneet rytmittämään joulupuuhat yleensä niin, ettei mitään sen suurempaa kiirettä pääse syntymään. Meillä jouluruoat tehdään yhdessä, toisin kun omassa lapsuudessani, jolloin äiti tuntui taikovan joulun lähes yksinään.




Pidän jouluruokien ja -leivonnaisten tekemisestä, ne tuovat kotiin sen oikean jouluntuoksun. Enkä ota paineita joulusiivouksen suhteen, perussiivous riittää. Jouluna pitää olla paljon kynttilöitä sekä sisällä että ulkona. Rakkaimmat joulukoristeet tuovat muistoja menneistä jouluista ja ihmisistä, joita ei enää ole.

Olen laittanut blogiin jo monta lahjavinkkiä, mutta oikea joulunhenki on jotain, mitä ei voi ostaa rahalla. Se on aitoa iloa ja välittämistä

Kivoja joulupuuhia kaikille <3 
Onko kiirettä? 


9 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta tuo teidän joulunaika! Minäkin jo kaipailisin oman perheen rauhaa, mutta vielä vietämme anopin luona joulua. Kiirettä ei siis täällä pahemmin vielä ole, mutta pakko se on hieman viikonloppuna nurkkia luututa ja koristelua touhottaa, jospa se joulu sitten saisi tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppisi ilahtuu varmasti vieraista. Mieheni vanhemmat asuvat kaukana, eivätkä halua lähteä jouluksi pois kotoaan, joten me olemme aina perheen kesken. Minulle suurin haaste joulussa taitaa olla siivous, kaikki muut kotityöt ovat siihen verrattuna yhtä juhlaa :)

      Poista
  2. Ihania karvakasoja, kumpis noista nyt oli kumpi? Itse en ole koskaan tajunnut sitä, että aattona ravataan paikasta toiseen, kun itselle joulu on rauhoittumista. Mutta ehkä se sopii toisille? Teidän joulu kuulostaa ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläkuvassa on Otto ja uunin reunalla Onni. Jouluruuhkassa ajaminen pilaa koko tunnelman, en voi käsittää sitä. Meillä taitaa olla aika samanlainen tapa viettää joulua :)

      Poista
  3. Otolla on ihan mieletön turkki! ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei uskoisi, että pojat ovat veljeksiä. Oton turkki on muhkea ja Onnin puolestaan vaatimaton, mutta ihanan silkkinen. Eron näki jo ihan pienenä. Tonttulakki vaan päähän, niin Otosta saadaan meille joulupukki, on parta ja kaikki :)

      Poista
    2. Onnin turkki näyttääkin sellaiselta silitettävältä. <3 Mutta ei tosiaan uskoisi, että sama pentua, käsittämättömän erilaiset!

      Poista
  4. Ihanat kisut ♡ Meille odotetaan vauvakisua...on nyt vajaa 3vk vanha....siis pitkään saadaan odottaa tyttöä ( eka tyttökissa meillä) tulevaksi ;) Rakas Kaaposeni kuoli yllättäin lokakuussa ja Papu on reppanaisena ainoana kissana....itämaiset eivät oikein menesty yksinäön, tarvitsevat kainalokaverin.
    Kiireitä ei ole..onneksi!
    Hyvää joulu ateille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kiva kuulla uudesta pennusta. Kissoja on hyvä olla vähintään kaksi, ne pysyvät virkeinä ja iloisina. Pojat leikkivät paljon yhdessä, ja niillä on ihan oma kielikin :). Otan osaa Kaapon poismenon johdosta, on aina raskasta menettää perheenjäsen.

      Ihanaa joulua <3
      Joulukuusi on nyt rautalangalla kiinni katossa, se kiinnostaa poikia kovasti :)

      Poista