Sivut

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

#siskokset




Olenko koskaan kertonut teille olevani pikkusisko?

Isosiskoni on minua reilu neljä vuotta vanhempi. Lapsuudessani siskoni kavereineen oli aina niin cool, kun oma, monta vuotta nuorempi kaveripiirini muodostui lähinnä rämäpäistä ja kuravellin keittäjistä. Onneksi kotikadullamme asui tuolloin paljon lapsia, eikä minun tarvinnut leikkiä yksin. Sanomattakin oli selvää, etten kelvannut siskoni seurapiiriin. Ikäeromme oli tuolloin aivan liian suuri.





Nyt olemme tasavertaisia aikuisia. Yhdessä olemme se vähä, mitä lapsuuden perheestämme on enää jäljellä. Meistä on tullut läheisiä ja hyviä ystäviä. Sisko on juuri se turvasatama, jolle voin sanoa rehellisen mielipiteeni ilman sarvia ja hampaita. Oma sisko ei petä tai jätä. Siskon kanssa on hauska muistella lapsuutta ja nuoruutta samassa talossa. Meillä oli vierekkäiset huoneet vanhan talon yläkerrassa. Muistan vielä, kuinka viileä yläkertaan johtava rappukäytävä oli aina pakkasella, siinä heräsi talviaamuina hyvin.




Olisin varmasti erilainen ilman siskoa, ja hänen perhettään. He ovat lähisukuni, lapsemme ovat serkuksia. Olimme rinta rinnan hyvästelemässä ensin äidin ja muutama vuosi myöhemmin isän. Meitä oli kaksi päättämässä asioiden hoidosta vanhempiemme jälkeen. Yhdelle se olisi ollut valtava urakka.


 Elämässä on tilanteita, jotka muistaa monen vuoden jälkeenkin. Mieleeni on painunut hetki, jona makasin leikkaussalin heräämössä hyvin heikossa kunnossa, juuri ja juuri tajuissani pitkän leikkauksen jälkeen. Unen läpi kuulin hoitajan puhuvan puhelimessa siskoni kanssa, joka ei todellakaan päästänyt hoitajaa helpolla, vaan halusi tietää kaiken voinnistani. Niin, kukapa muu soittelee heräämöön kuin huolehtiva isosisko. Arvostan.




Entä, olemmeko samanlaisia kauneusasioissa? Meistä kumpikaan ei poistu kotoa ilman kevyttä meikkiä, seuraamme tässä asiassa äitimme jalanjälkiä. Olen varmasti meistä se aktiivisempi kosmeharakka, siskoni kyseleekin aina tuotevinkkejä. Hän ei todennäköisesti seuraa kovinkaan aktiivisesti blogiani, mutta en suutu. Mitä arvelette, kuinka nopeasi siskoni löytää tämän postauksen?

Mitä luulette, vaikuttaako pikku-, keski- tai isosiskous läpi elämän? Entä, ovatko ainokaiset itsenäisempiä? 


Ihanaa alkavaa viikkoa <3




8 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Mä arvaan että siskosi on jo postauksesi lukenut. Mukavaa pääsiäisen aikaa☀️

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että teitä on kaksi ja olette läheisiä. Se ei aina ole niin itsestään selvyys. Olen myös onnekas, minullakin on siskoja, joihin voin tukea, jos apua tarvitaan, siis sellaista toisenlaista apua, johon tuo ihanuusmies ei osaa sanoa juuta eikä jaata.

    Siskojen kanssa emme ole samanlaisia kauneusasioissa, mutta useimmiten kukka-asioissa kylläkin :D

    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskon kanssa voi muistella lapsuutta, mutta hän sopii myös kaveriksi puutarhaan. Niin, tarvitaan oikeastaan ihanuusmies (loistava sanavalinta), sisko ja liuta hyviä ystäviä..

      Poista
  3. Mun kotona siis kotikodissa on edelleen portaikko, joka on jääkylmä talvella. Oma huone oli yläkerrassa, joten kyllä muuten aamuisin heräsi, kun niitä portaita pitkin tuli alas keittiöön. :D Mullahan on siskopuoli, olen hänet pari kertaa aikuisiällä nähnyt, mutta emme kuulu toistemme elämään.

    Veikkaan, että siskosi on jo löytänyt tämän postauksen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhutaan samasta asiasta :). Jäisessä portaikossa piti viilettää kovaa vauhtia kylmyyttä karkuun, villasukkia unohtamatta.

      Onneksi ei ole pakko ylläpitää suhteita, jotka eivät tunnu hyvältä. Kaikilla sisaruksilla ei ole tarvetta pitää yhteyttä toisiinsa. Ja hyvä ystäväkin voi olla kuin sisko.. tai vielä enemmän.

      Poista
  4. Kaunis postaus <3 Avallahan alkoi Siskot-sarja, joka on aivan ihana ja hyväntuulinen :) Minulla on veli, jonka kanssa kasvoimme yhdessä, meillä on ikäeroa vain reilu pari vuotta. Veli joutui kovaan isosiskokouluun, mutta pidin myös veljeni puolia, vaikka paljon myös kinastelemmikin. Nyt aikuisiällä olemme välimatkan takia liian vähän tekemisissä, mutta vaihdamme kuulumisia useamman kerran viikossa some-viestimien kautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljesi on ollut onnekas, kun sai kasvaa isosiskon kanssa :).

      Muistot todella kultaa jopa ne pikku nahistelut, joita kotona aina välillä käytiin. Muistan, kuinka tärkeää oli jakaa molemmille yhtä paljon herkkuja, jätskipalat mitattiin oikein viivottimen kanssa.

      Poista