sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Onnellisuus


Aamulehden sunnuntailiite tänään oli omistettu onnellisuudelle.
Aihe oli mielestäni loistava ja toivoisin monen lukevan sen. Suomalainen ajattelutapahan on, että onnellisuus on jotain, 
jonka voi saavuttaa vain lottovoiton tai eläkeiän kautta.
Vai onko?




Oma elämäni mullistui vähän päälle kolmikymppisenä. En halua kirjoittaa tänne ikäviä yksityskohtia, mutta vastoinkäyminen - johon en itse voinut vaikuttaa - teki elämästäni erilaisen. Se ei kuitenkaan tehnyt minusta onnetonta - vaikka kaiken järjen mukaan juuri niin olisi pitänyt käydä. Uusi elämä vaati minulta sopeutumiskykyä ja sitkeyttä. Sopeutunen tapahtui surun ja kyyneleiden kautta.





Voin allekirjoittaa Saku Tuomisen sanat:
"Meillä on tavallaan kaksi elämää. Se, jota elämme ja se, jota emme elä. Jos jälkimmäinen tuntuu enemmän omalta, niin sitä voi alkaa elää, kun uskaltaa tehdä ja kokeilla."

Itse olen onnistunut löytämään palan tuota toista elämää, 
joka koostuu unelmista, hymystä ja kiitollisuudesta.
Olen matkalla, joka tuntuu suurimman osan aikaa hyvältä kulkea.




Miten te muut?
Elättekö omannäköistänne elämää?


6 kommenttia:

  1. En kylläkään osaa vastata tuohon kysymykseen, mutta kiitos tästä tekstistä. Ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys taisi olla aika vaikea. En aina tiedä siihen vastausta itsekään :)

      Poista
  2. Tällä hetkellä elän aika pitkältä omannäköistä elämääni. Oma sairaus pysäytti ja osoitti, mikä täällä sittenkin on tärkeää.

    Tekstisi herätti ajattelemaan ja huomasin, että vaikka elämässäni on ollut todella vaikeita aikoja ja on yhä, en ole koskaan edes silloin ajatellut, että olisin onneton. Päinvastoin, vaikka kaikki menee päin p:tä niin ajattelen, että ne ovat vain vastoinkäymisiä, kaikki muut asiat täällä ratkaisee sen onnellisuuden. Mutta en kiellä, etteikö se lottovoitto tekisi aavistuksen vielä onnellisemmaksi, sillä voisi toteuttaa monia unelmia, jotka parantaisivat elämänlaatua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaus pakottaa ensin pysähtymään ja sitten ponnistelemaan eteenpäin. Eikä loppupeleissä ole edes katkera, sillä jonain päivänä huomaa oppineensa siinä sivussa jotain myös elämästä. Joskus tosin mietin, olisinko selvinnyt näin hyvin ilman loistavaa tukiverkkoa. sillä kaikesta huolimatta tunsin olevani rakastettu.

      Sitä lottovoittoa odotellessa :)

      Poista
  3. Jep! Taulun sanoin: happiness is not a destination, it is a way of life!
    Aina niitä takapakkeja tulee, mutta askel eteenpäin niin ne on jo askelen kauempana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, onni on matka, ei pelkkä päämäärä. Se saattaa olla myös meillä asuva pikku Onni-kisu :)

      Poista