On päiviä, jolloin duracellpupu makaa elottomana sohvalla - patteri on lopussa. Ja viikkoja, jolloin kevään toinen antibioottikuuri on nakertanut vatsan limakalvoihin reikiä. Nämä ovat niitä hetkiä, joilloin on vaan yksinkertaisesti liian väsynyt välittämään, miltä oma peilikuva näyttää. Silloin toivoo elävänsä ikuista sunnuntaita, jolloin on helppoa vetää verhot ikkunaan ja antaa maailman olla. Nämä olivat omia tunnelmiani tältä keväältä. Onneksi alkaa jo helpottaa.
Meikistäni jää jäljelle aina yksi, kun muu ei jaksa kiinnostaa. Maalatut huulet vievät
huomion pois tummista silmänalusista ja kalpeista kasvoista. Näin
uskon. Ja aikaa kuluu vain se pari sekuntia. Kaikki
alkaa huulista ja päättyy kevyeen puuterointiin tai sipaukseen
ripsiväriä. Tärkeintä on hyvä tunne - ei määrä :)
Entä mitä jää jäljelle, kun meikistä häviää vuosien varrella pois yksi juttu toisensa jälkeen? Kun ikää on 80+, eikä huolellinen meikin pohjustaminen tuo enää onnea? Tai näkö on heikentynyt niin paljon, että se haittaa kaunistautumista. Tai ei yksinkertaisesti vaan enää jaksa hössöttää. Kun elämästä on tullut suoraviivaista.
Voisinko minä tehdä hyvää huulipunalla, kynsilakkapullolla ja parilla tunnilla omaa aikaa? Kyllä, ehdottomasti voin. Me kaikki voimme. Nyt pitää vain löytää joku sopiva vanhainkoti, jossa herttaiset mummot odottavat punaisia kynsiä.
Ja sitten toinen juttu, joka on hyvä muistaa. Ensi tiistai 26.5. on tärkeä päivä. Silloin on taas aika punata huulet naisten sydän- ja hengitysterveyden hyväksi. Lisätietoa antaa punainen.fi
Oletteko mukana?
Varmasti antibioottikuurit ovat vieneet voimat ja värin kasvoilta, toivottavasti tervehdyt pian! Huulipunalla on ihmeellinen voima, se antaa kasvoille heti iloa ja väriä. Eilen olimme tyttären kanssa Uudenkaupungin kukkamessuilla. Poislähtiessämme näimme kaksi mummoa, simpsakkaa, hatut päässä ja toisella kavaljeerina keppi. Molemmilla reipas lila luomilla, kunnon tupsaus poskipunaa ja pinkit huulet, tuli hyvä mieli. Tytöt olivat menossa arpoja myymään Marttojen osastolle... Nuorimmaisen työharjottelussa oli naispotilaiden viriketoimintana kynsien lakkaus, värejä oli monta ja potilaat saivat itse valita mieleisen, kirkas punainen oli suosituin. Kyllä itse toivoisin samanlaista piristettä sitten kun itse en saa ehostettua...vaikka kyllä nytkin tuo silmämeikin laitto temppuja vaatii, ensin laitan ja sitten lasit päähän ja pumpulipuikolla ja vedellä siivotaan hutiloinnit pois.
VastaaPoistaAurinkoista Helluntaita!
Ihana juttu! Mummoilla oli asenne ja värit kunnossa. Meidän nuorempien pitää ottaa oppia, että osataan tehdä sama perässä :). Olen miettinyt mummojen viriketoimintaa jo pitkään. Haasteena on löytää sopiva paikka. Oma mummoni ilahtui aina kovasti, kun autoin häntä hiustenlaitossa. Elämän pieniä kauniita juttuja :)
PoistaMummojen viriketoiminta <3 Ihana ajatus!
VastaaPoistaSiitä tulee varmasti hyvä mieli molemmille. Korkea ikä tuo mukaan myös hyvää. Silloin on aikaa ihastella lakattuja kynsiä :)
PoistaEhdottomasti mukana huulipunahommassa. :)
VastaaPoistaHyvä <3
PoistaEi kai ihme ole, jos suuri suru vie voimat ja alentaa vastustuskykyäkin. Ei kaikkea voi aina jaksaa, vaan sielu ja ruumis tarvitsevat aikaa toipua.
VastaaPoistaSiinä tosin auttaa reippaanväriset kynnet ja huulet! Suu vääntyy väkisinkin hymyyn ja viesti menee aivoihin asti:)
Sinnittelin pitkään voimieni äärirajoilla. Siitä seurasi kunnon infektiokierre. Nyt yritän ottaa rauhassa ja toipua. Tämä kevät on ollut luopumisen aikaa.
PoistaHuulipuna on hyvä piristäjä :)
Huulipunahommassa mukana. <3 Ihania sävyjä Avonin punissa ja Gel Effectit on vaan niin herkkuja. <3
VastaaPoistaKiva :)
PoistaAvonin punista toi koralli on oma lempparini. Ja Lumenen lakat ovat myös kivoja <3
Mä olen niin suuri huulipunafriikki, että allekirjoitan tuon täysin.
VastaaPoistaSulla onkin aina niin pirteät ja iloiset huulet :)
PoistaMä olen miettinyt monesti tuota, että voisiko mennä jonnekin vanhainkotiin lakkailemaan kynsiä, siis ihan vaan että saa palkkioksi hyvän mielen puolin ja toisin...en tiedä onnistuisko se ihan niin että menis vaan kysymään jostain vanhainkodista? Omalla mummollani oli pitkät ja kauniit, lähes aina punaisiksi lakatut kynnet vielä yli 70 vuotiaana. Nyt ei omia mummoja enää ole elossa, mutta lakkoja mittava kokoelma ja intoa tehdä ja auttaa : ) Miten itse aiot toteuttaa tuon projektin jos siis aiot?
VastaaPoistaKirsikkakoo
Luultavasti paras tapa on soittaa johonkin lähellä olevaan vanhainkotiin. Luulen, että aika moni paikka suhtautuu myönteisesti ajatukseen. Ja kyllä olen ihan vakavissani asian suhteen. Homma vaatii vielä vähän suunnittelua :)
PoistaHieno idea ja siinä samalla mummot saavat juttuseuraa, jota ne myös varmasti eniten kaipaa:) Koetahan jaksella ja kyllä se vielä tästä iloksi muuttuu:)
VastaaPoistaPäivä päivältä parempi. Onneksi on voin tehdä kaikkea kivaa täällä blogin puolella :)
Poista