Vhh, Keto vai joku muu

Yksi elämäni suurimmista ruokaan liittyvistä virheistä on ollut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lipsuminen, siinä samalla lähti kaikki elämän kannalta oleellinen elämänilo ja virkeys. Ero on ollut omalla kohdallani niin huikea, että minua hirvittää ja hävettää samaan aikaan, vain täysi idiootti suostuu luopumaan kaikesta hyvästä ja upottaa itsensä taikina- tai suklaakulhoon.

Miksi minulle kävi niin?

Keskussairaalaan kahviossa tai pikkukaupungin saattohoito-osastolla ei tunnettu vhh-ruokavaliota, pysyäkseen hengissä piti syödä mitä käsiinsä sai. Isäni syöpätaistelu otti henkisesti niin koville, etten jaksanut välittää syömisestäni. Tutut höttöhiilarit helpottivat oloa hetkellisesti, mutta viivan alle jäi lopulta vain väsynyt, tyytymätön ja vatsarasvaa kasvattava ihmisriepu. Huvittavinta tässä on, että söin oikeastaan aika lailla tutun ruokapyramidin mukaan, eli pääpaino oli viljoissa ja hedelmissä. En mättänyt suuhuni karkkia, donitseja tai muita energiapitoisia herkkuja, vaan suurin virheeni oli puputtaa leipää 6-8 palaa per päivä ja siihen päälle tietysti vielä perunaa, pastaa tai riisiä. Lihan, kalan ja kanan osuus oli pieni ja rasvojen lähes olematon.

Olin oppinut syömään oikein pari vuotta, mutta kun kyseessä on terveyttä edistävä elämäntapa eikä pelkkä dieetti, sitä ei lopeteta noin vain. Vatsarasva palaa takaisin, uskokaa pois. Tämän päivän vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ketogeeninen, sillä saa hyviä tuloksia lyhyessäkin ajassa, kun elimistö saatetaan ketoosiin eli tilaan, jossa kehon rasvaa palaa ja posket kapenevat nopeasti. Oman kokemukseni valossa herää kysymys, voiko kukaan oikeasti ketoilla loppuelämäänsä tai edes puolia siitä? Tämä vaatii onnistuakseen luonteenlujuutta, suunnitelmallisuutta, tietämystä ja jopa uutta kaveripiiriä. 
Olenko täysin väärässä?

Jatkan valitsemallani vähähiilihydraattisella tiellä, sillä tiedän sairastuvani syömällä tärkkelyspitoista ruokaa, se ei ole minua varten. Kerron jatkossa myös täällä blogin puolella, miten homma edistyy. Minulla on tällä kertaa tavoitteena voittaa esidiabetes, eli haluan toki korjata verensokeriarvot kuntoon ilman lääkitystä. Kyllä, kuulun siihen varsin suureen ihmisryhmään, joka on saanut geeniperintönä taipumuksen kakkostyypin diabetekseen.

Hyvä ruoka on suuri nautinto, siitä ei ole tarkoitus joustaa. 
Ei kärvistellä tai kiukutella nälässä. Pyrin tekemään ruokaa mahdollisuuksien mukaan itse, välttää eineksiä ja opetella ymmärtämään ainesosaluetteloita. Minulle pahin aika vuorokaudesta on iltapäivä, heti töiden jälkeen, silloin kroppa suorastaan huutaa jotain makeaa kahvin kanssa.


Moni asia elämässä on kuitenkin yksilöllistä, me olemme erilaisia, siksi jokaisen tulisi kuunnella oman kehonsa viestejä herkällä korvalla, eikä mennä virran mukana. Ystävän vinkit voivat olla kullanarvoisia, mutta kenenkään ei tarvitse hengittää, liikkua, juoda tai syödä samaan tahtiin jonkun toisen kanssa. Oma keho kertoo kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin.

  

Palaan aiheeseen kevään aikana. 


Nautitaan elämästä syömällä hyvin. <3 

 Onko vhh tai keto tuttu?





















Kuvat unsplash

Saanko esitellä ystäväni

Onni ystäväni - on maailman kiltein kissa, 

se ei sano pahaa sanaa kenellekään, vaikka onkin kissaksi erittäin puhelias.

Tapasin tämän pikkuprinssin ensimmäistä kertaa syksyllä 2013, jolloin Onni oli vasta kuuden viikon ikäinen. Hän oli jo silloin oma ihana itsensä, viihtyi hyvin kissaäidin helmoissa. Onni muutti meille reilun 12 viikon ikäisenä yhdessä vilkkaan veljensä kanssa.

Onni rakastaa tonnikalaa, kesää ja kärpäsiä. 

Ja pelkää kovien äänten lisäksi pomottelevaa veljeään ja yksinäisyyttä. 
 Hän tunkee syliin kyselemättä, etenkin silloin kun joku on sairas tai allapäin.

Otto -ystäväni on kahden hengen kissalauman kiistaton johtaja, 

hän osaa rentoutua vasta kun koko perhe on koolla.

Hän astelee ylväästi kehräten (jep!), 

kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen johtajuuttaan. 

Otto on pehmeämpi kuin kuusi kiloa pumpulia, 
joten hän tarvitsee apua turkkinsa hoitamisessa, siitä selvitään kuitenkin aina kunnialla.

Siperiankissa on rotuna hyvin seurallinen, jopa koiramaisuuteen asti. Ne oppivat helposti temppuja, joskus jopa ihan opettamatta. Meidän kissojamme ei mm. ole koskaan tarvinnut totuttaa kulkemaan valjaissa, he hoksasivat homman jujun aivan heti. Siperiankissan turkki on upea, mutta sen hoitaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä nämä eivät pure tai raavi, vaan kehräävät tyytyväisinä. 

En osaisi elää ilman näitä pehmopalleroisia.

<3 <3

Hyvää ystävänpäivää <3











 

Parasta ystävänpäivänä

Oletteko huomanneet, kuinka kevät tuoksuu jo ilmassa? Vai onko se tämä ihana valo, joka saa ajattelemaan kevättä. En malttaisi odottaa paksun lumipeitteen sulamista, loskan katoamista maan uumeniin ja talvivaatteiden pakkaamista varastoon. Haaveilen jo maan alla kasvua odottavista kukkasipuleista ja kukkivista omenapuista.

Olen ollut saman miehen kanssa naimisissa 20 -vuotta, joten meneillään on hieno juhlavuosi, jota ei oikeastaan edes juhlita, vaan hyristään tyytyväisinä samassa pinossa. Meillä on ollut vastoinkäymisemme, mutta ne eivät ole erottaneet, vaan olemme kasvaneet tiiviimmin yhteen. On ihanaa, että joku rakastaa ja arvostaa juuri sellaisena kuin on.

Olen käyttänyt hyvin vähän tuoksuja viime kuukausina. Työpaikkani on hajusteeton, joten tuoksuva kosmetiikka ei sovi arkeeni. Kauniit tuoksupullot kuuluvat siis paremmin vapaa-aikaan ja juhlaan, joten ne ovatkin minulle varsin harvinaista herkkua. 

Minulla on parhaillaan testissä Ted Baker Polly -tuoksu, jonka valitsin kolmen uutuustuoksun valikoimasta. Ja täytyy kyllä sanoa, että valintani meni tällä kertaa nappiin. Polly on iloinen, ystävällinen ja helposti lähestyttävä tuoksu, jonka ulkoasusta löytyy pieni ripaus vintagea. Onnellisten päivien tuoksu. <3

Ted Baker Polly pähkinänkuoressa:

Latvatuoksussa mandariini, punaiset marjat ja persikka.
Jasmiini, kuusama ja pioni.
Pohjatuoksussa vanilja, meripihka, valkoinen myski ja patsuli. 

Myy: Stockmann, Sokos ja Emotion.  
Hinta 33,90-/30 ml, 48,90-/50 ml 

Tuoksunäyte.

Kalenteripojat?

Suomen Siperiankissat ry etsii lokakuussa uusia kalenteripoikia ja -tyttöjä, joten olen viime päivät selannut ahkerasti kuvatiedostojani.

Pojat ovat nyt 4-vuotiaita, mutta oman rotunsa edustajiksi he ovat vielä ihan pikkupoikia, sillä aikuisen kissan koko ja mieli saavutetaan vasta noin 5-vuoden iässä. 

Samassa pentukopassa kasvaneet veljekset voivat nukahtaa vaikkapa suloisesti päällekkäin. Poikien yhteisen elämän pahin välirikko syntyi, kun Otto pestiin ja föönattiin kissanäyttelyä varten. Onni kadotti tutun veljen tuoksun, joten kotiin oli muuttanut vieras kissa. Sotahan siitä syttyi.

Johtajakissa viihtyy hyvin korkeuksissa leivinuunin päällä,
 sieltä voi seurata koko kodin tapahtumia.

Pojat ulkoilevat hallitusti valjaissa ja ulkotarhassa. Laitoin pojille valjaat ensimmäistä kertaa 4 kk:n iässä. Valjaissa kulkemista ei ole koskaan tarvinnut opetella, he hyväksyivät asian heti. Ulkoilu on päivän paras hetki.

Kissat tekevät kodin <3

Ehkä teetänkin meille oman kalenterin?
Onko teillä parempaa tietoa siitä, 
missä kalenterin voisi teettää?

Clarins hemmotteluhetki

Mikään ei katkaise arkea paremmin kuin kunnon hemmotteluhetki joko kauneushoitolassa tai kotona, jo 10 minuuttia riittää. Kasvonaamion kanssa fiilistely on parhaimmillaan pysäyttävä kokemus, joka jättää jälkeensä kauniin, hoidetun ihon.  
Mutta, onko omalle iholle sopivan naamion valinta helppoa?
 Lähdetään ottamaan siitä selvää :)

Clarins Mask SOS Hydra -kasvonaamio sopii iholle, joka kärsii tilapäisestä kosteusvajeesta eli se on mainio valinta etenkin kylmänä vuodenaikana. Tämä sopii siis kaikille ihotyypeille tilanteessa, jossa iho kosteudensitomiskyky on alentunut. Se antaa pitkäaikaista kosteutta, sitomalla kosteuden ihoon hyaluronihapon avulla. Vaikutuksen näkee ja tuntee heti, kun naamio on poistettu iholta. Aine on koostumukseltaan geelimäinen voide, joka näyttää ja tuoksuu raikkaalta. Jälkitunne on ihanan raikas, joustava ja heleä. Onkin varsin helppoa kuvitella, ihon kosteusvarastojen pullistelevan hyaluronihappoa. Naamion virkistävää vaikutusta voi lisätä säilyttämällä tuubia jääkaapissa.

Naamio kannattaa levittää kasvojen ja kaulan alueelle, ei silmänympärysiholle. Vaikutusaika on noin 10 min. Imeytymättömän aineen voi joko hieroa iholle tai pyyhkiä pois vanulapulla, joka on kostutettu kasvoveteen. Tuubin puoleen kannattaa kääntyä kerta tai pari viikossa. Sama käyttöohje sopii kaikille kolmelle SOS -naamiolle.

Clarins Mask Sos Comfort sopii kuivalle iholle, joka tuntuu karhelta ja kiristävältä sekä näyttää samealta ja jopa ryppyiselta, joten naamion avulla haetaan pehmeyttä, joustavuutta ja kirkkautta. Kuivassa ihossa on puutteellinen määrä voiteluaineita eli lipidejä, joten kuivuus onkin pysyvä ominaisuus. Kuiva iho on usein myös herkkä. 

Clarins Mask SOS Pure on tarkoitettu seka- ja rasvaiselle iholle. Naamio imee itseensä ylimääräistä talia, tasoittaa ihon pintaa ja supistaa laajentuneita ihohuokosia sekä ehkäisee ihon kiiltämistä. Tuote on sisältää valkoista ja vihreää savea, mutta on silti käyttömukava, kuivumaton voidenaamio. Tämä naamio kannattaa huuhdella pois viileällä vedellä, näin ihohuokosia supistava vaikutus tehostuu.

 

Tämä kolmikko tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin. Ihastuin varsinkin Comfort -versioon, joka toimii hienosti myös kuivan ihon yönaamiona. Kaunis aikuinen iho näyttää kirkkaalta ja tuntuu käteen joustavalta ja pehmeältä, oli ihanaa nähdä vaikutus heti. Hydra ja Comfort ovat muuten koostumukseltaan hyvin samanlaisia, mukavan kermaisia voidenaamiota. 

 Clarinsin uudet Mask SOS -naamiot tulivat myyntiin syyskuussa.
  Hintaa 75 ml:n tuubilla on noin 42 euroa.

 

Käytettekö kasvonaamioita?

 

 

Tuotenäytteitä

Elämän 3 tärkeää kysymystä

1. Mikä sinusta tulee isona?

Kysymys, joka koskettaa varmasti kaikkia, tähän palataan usein elämän varrella. Mutta miksi useimmat meistä haluavat odottaa, kun sitä omannäköistä ja parempaa polkua voi alkaa astella heti, eikä vasta viiden vuoden päästä?  Itse pyrin vahvistamaan sitä hyvää, joka oli minulla jo lapsena. Yritän kulkea tavoitettani kohti hyvin määrätietoisesti esteistä välittämättä, vaikka hetkittäin tunnenkin uivani vastavirtaan. Vakava sairastuminen reilu 10 vuotta sitten sai mittailemaan elämää uudella mittanauhalla. 

Tiedän, mitä haluan tulevaisuudessa ja mitä en.

2. Miksi et elä unelmaasi jo nyt?

Jos on jo syvällä suossa, niin vastaus sisältää todennäköisesti lukuisia syitä ja esteitä. Ei yksinkertaisesti voi tai jaksa muuttua. Muutos pelottaa. Varmaa on myös se, ettei mitään saa ilmaiseksi, saat kun luovut ja priorisoit. Käytännön toteutus saattaa kuitenkin yskiä. Mutta jo yhdenkin asian muuttaminen vie lähemmäs unelmaa. 
 
Olet rikas, jos osaat unelmoida.

3. Pahin pelkosi? 

Tiedättekö, mikä on ollut elämäni pahin pelko? Tuskin, sillä se on jotain, josta ei puhuta ääneen tai kirjoiteta blogiin. Se hiipii hikikarpaloina otsalle aamuyöllä, suden hetkenä. Onko tuttua? Se voi olla sairauden, kuoleman tai läheisen menettämisen pelko. Jotain jo tapahtunutta, tai jotain arvaamatonta kulman takana, näkymättömissä. Olen kohdannut raskaita asioita, eikä minulle annettu vaihtoehtoa tai takuuta siitä, etteikö sama voisi toistua. Taito selviytyä on pitänyt löytää itse. Onneksi se oli sisäänrakennettuna minuun. Jokainen on vahva pakon edessä.


Uskallatteko unelmoida? 

Ihanaa syyspäivää <3








 

Mitä kuuluu kesään?

Hei, pitkästä aikaa! Toivottavasti teidän kesänne on ollut rentouttava ja kaikin puolin ihana. Oma kesälomani on kulunut kuin siivillä, rennosti nautiskellen. Olen keikauttanut vuorokausirytmini aivan päälaelleen, joten olen tällä hetkellä tilanteessa, joka ei luultavasti sovi minulle lainkaan. Valvon pitkään ja nukun lähes puoleen päivään. No, työaamut ovat kohta taas käsillä, joten rytmin on pakko korjaantua kertaheitolla, muuten olen pulassa. Tuttua?

Tämä kesä on ollut erilainen. Kylmä ja kostea sää on saanut oloni tuntumaan puolikuntoiselta, tämä korjaantui oikeastaan vasta kolmannella lomaviikolla. On ollut pakko kuunnella omaa kehoa ja olla itselleen armollinen. Pakollinen pysähtyminen, mutta ei tietokoneen ääreen vaan ulos luontoon.

Nyt olen tilanteessa, jossa pää on täynnä ideoita, mutta toteuttaminen yskii. Ideat ovat niin moninaiset, kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aloitan kuitenkin itselleni tyypillisellä tavalla. Kesä toi mukanaan suloiset Isadora Lip Oil -huuliöljyt, joista löytyy neljä herkullista karkkisävyä, ja lisäksi yksi väritön. Tuubista nousee kivan raikas, piparmintun tuoksu. Kevyt ja helppo huulten kaunistus ja kosteutus samasta tuubista. En kuitenkaan käytä näitä kovin tuulisella säällä, arvaatteko miksi?

 Korkkasin kesän aikana myös uuden Franck Provost J'aime my shampoon, joka on tarkoitettu antamaan hiuksille tuuheutta ja ilmavuutta. Shampoo sisältää mm. päänahan verenkiertoa parantavaa salviaa ja hiusten kasvua stimuloivaa rosmariinia. Hiukseni ovat pesun jälkeen todella runsaat, kiiltävät ja helpot. Saman linjan hoitoaine on hiuksiin jätettävä, joten se suihkutetaan pyyhekuivauksen jälkeen. Hoito poisti hiusteni pörröisyyttä ja antoi rakennetta. Ihastuin <3

Seuraavaksi ajattelin hankkia vielä Franck Provost cc-voiteen, jonka sanotaan olevan pehmeä kuin voide ja kevyt kuin seerumi. Kuulostaa aivan WELLA EIMI Perfect Me Lightweight BB Lotion lemppariltani, jota olen käyttänyt jo kolme pulloa.

Entä mikä on ollut tämän kesän tuoksu? Jos haluan elää helposti, sen suurempia miettimättä, käännyn Marc Jacobs kolmikon puoleen. Mutta jos kaipaan jännitystä, niin nappaan hyllystä uuden  Dolce & Gabbana Light Blue Eau Intense EdP -pullon.

 

Olen Dolce & Gabbana -tuoksujen suuri ystävä. Uusin Light Blue Eau Intense on täysin omanlaisensa, mutta samaan aikaan kuitenkin uskollinen alkuperäiselle tuoksulle. Alku nousee nenääni kirpeänä ja raikkaana, vihreä omena löytyy helposti, mukana on myös sitruunaa. Alun jälkeen tuoksu muuttuu ja esiin astuu ihana kukkakimppu, joka sisältää ainakin kehäkukkaa ja jasmiinia. Tuoksu pehmenee lopussa, jolloin esiin nousee puumaisuus, ambra ja myski.

Tämä on luonteeltaan sitruksinen ja kestävä, myski tulee voimakkaasti esiin ja tuo mukanaan unisex-vivahteen. 

Kaunista elokuuta kaikille,

kesää on vielä jäljellä :)

 

Kevään odotusta ja uutta kivaa Madaralta

Kevät kulkee jo kovaa vauhtia kohti äitienpäivää, ihanaa. Ajatus lähestyvästä kesästä ja rennosta mökkielämästä, saa minut etsimään luonnollisempia vaihtoehtoja peseytymiseen. Eikä haittaa yhtään, jos saman ässän voisi vetää hihasta myös kotona kaupungissa. Toimivan ja hyväntuoksuisen saippuapullon voi myös viedä vaikka tuliaiseksi ystävälle kukkakimpun sijaan. Madara on vastannut haasteeseeni kolmella luomusaippualla, joita voi käyttää joko vartalolle tai käsille, oman tarpeen mukaan.

Madara Infusion Blanc Moisture Soap on oma suosikkini, se takaa täydellisen suihkunautinnon. Kaunis pumppupullo toimii kuin unelma, saippua vaahtoaa sopivan miedosti ja tuoksu on jotain, joka täytyy itse kokea. Ihanan tuoksun takaa löytyy naisellinen jasmiini ja makea mesiangervo. Saippua pesee puhtaaksi kevyellä silkkimäisellä vaahdolla, joten voisin suositella sitä myös herkälle iholle, kuten toki kahta muutakin.

Madara Infusion Vert Moisture Soap on niin helposti lähestyttävä, että meillä sitä käyttää koko perhe. Tämä saippua sopii aamuun, sillä sen sanotaan kohottavan mielialaa ja herättävän aistit uuteen päivään. Tuoksu on kivan raikas, siitä tunnistaa helposti sitruunamelissan, lisäksi mukana on mm. timjamia.

Toinen musta pullo on Madara Mint Absinthe Moisture Soap, joka on luonteeltaan virkistävä viileä minttu, mukana on lisäksi mm. mäntyä ja sypressiä. Saippua sopii sekä miehelle että naiselle, mutta meillä tämä meni miehen käyttöön.

Madaran nestesaippuoita myy mm. Hyvinvoinnin tavaratalo, 
jossa 300 ml:n pullollinen maksaa 11,95-.

Omenapuun oksat kukkivat meillä kauniisti vasta maljakossa,

kevät on tullut tänä vuonna hiipien :)

Ihanaa loppuviikkoa <3

Mainoslinkki, näytteitä