Vhh, Keto vai joku muu

Yksi elämäni suurimmista ruokaan liittyvistä virheistä on ollut vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lipsuminen, siinä samalla lähti kaikki elämän kannalta oleellinen elämänilo ja virkeys. Ero on ollut omalla kohdallani niin huikea, että minua hirvittää ja hävettää samaan aikaan, vain täysi idiootti suostuu luopumaan kaikesta hyvästä ja upottaa itsensä taikina- tai suklaakulhoon.

Miksi minulle kävi niin?

Keskussairaalaan kahviossa tai pikkukaupungin saattohoito-osastolla ei tunnettu vhh-ruokavaliota, pysyäkseen hengissä piti syödä mitä käsiinsä sai. Isäni syöpätaistelu otti henkisesti niin koville, etten jaksanut välittää syömisestäni. Tutut höttöhiilarit helpottivat oloa hetkellisesti, mutta viivan alle jäi lopulta vain väsynyt, tyytymätön ja vatsarasvaa kasvattava ihmisriepu. Huvittavinta tässä on, että söin oikeastaan aika lailla tutun ruokapyramidin mukaan, eli pääpaino oli viljoissa ja hedelmissä. En mättänyt suuhuni karkkia, donitseja tai muita energiapitoisia herkkuja, vaan suurin virheeni oli puputtaa leipää 6-8 palaa per päivä ja siihen päälle tietysti vielä perunaa, pastaa tai riisiä. Lihan, kalan ja kanan osuus oli pieni ja rasvojen lähes olematon.

Olin oppinut syömään oikein pari vuotta, mutta kun kyseessä on terveyttä edistävä elämäntapa eikä pelkkä dieetti, sitä ei lopeteta noin vain. Vatsarasva palaa takaisin, uskokaa pois. Tämän päivän vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla ketogeeninen, sillä saa hyviä tuloksia lyhyessäkin ajassa, kun elimistö saatetaan ketoosiin eli tilaan, jossa kehon rasvaa palaa ja posket kapenevat nopeasti. Oman kokemukseni valossa herää kysymys, voiko kukaan oikeasti ketoilla loppuelämäänsä tai edes puolia siitä? Tämä vaatii onnistuakseen luonteenlujuutta, suunnitelmallisuutta, tietämystä ja jopa uutta kaveripiiriä. 
Olenko täysin väärässä?

Jatkan valitsemallani vähähiilihydraattisella tiellä, sillä tiedän sairastuvani syömällä tärkkelyspitoista ruokaa, se ei ole minua varten. Kerron jatkossa myös täällä blogin puolella, miten homma edistyy. Minulla on tällä kertaa tavoitteena voittaa esidiabetes, eli haluan toki korjata verensokeriarvot kuntoon ilman lääkitystä. Kyllä, kuulun siihen varsin suureen ihmisryhmään, joka on saanut geeniperintönä taipumuksen kakkostyypin diabetekseen.

Hyvä ruoka on suuri nautinto, siitä ei ole tarkoitus joustaa. 
Ei kärvistellä tai kiukutella nälässä. Pyrin tekemään ruokaa mahdollisuuksien mukaan itse, välttää eineksiä ja opetella ymmärtämään ainesosaluetteloita. Minulle pahin aika vuorokaudesta on iltapäivä, heti töiden jälkeen, silloin kroppa suorastaan huutaa jotain makeaa kahvin kanssa.


Moni asia elämässä on kuitenkin yksilöllistä, me olemme erilaisia, siksi jokaisen tulisi kuunnella oman kehonsa viestejä herkällä korvalla, eikä mennä virran mukana. Ystävän vinkit voivat olla kullanarvoisia, mutta kenenkään ei tarvitse hengittää, liikkua, juoda tai syödä samaan tahtiin jonkun toisen kanssa. Oma keho kertoo kyllä, mikä on oikein ja mikä väärin.

  

Palaan aiheeseen kevään aikana. 


Nautitaan elämästä syömällä hyvin. <3 

 Onko vhh tai keto tuttu?





















Kuvat unsplash

Ketoruokavalio kokemuksia - osa 1

*mainoslinkki

Hiilihydraattitietoinen ajattelu alkoi kiinnostaa minua jo lähes kymmenen vuotta sitten. Tutustuin aiheeseen lukemalla lääkäri *Antti Heikkilän kirjoja, ja aloin soveltaa hänen oppejaan omaan ruokavaliooni. Minulta otettiin lähtötilanteessa kaikki tärkeimmät laboratoriokokeet (rasvat, sokerit yms), joista näkisin sitten myöhemmin, mitä elimistössäni oikeasti tapahtuu. Liiallinen leivän ja pullanhimo oli tehnyt minusta pullean, samaan aikaan tunsin olevani voimaton ja alakuloinen. Muutos oli todellakin tarpeen, tunsin olevani valmis siihen.

Pyrin siis noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka perustui suureen määrään vhh-kasviksia, hyviä rasvoja, lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia - kaikki luomuna, jos suinkin mahdollista. Peruna, makarooni, riisi, sokeri ja viljat kuuluivat kiellettyjen eli tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden listalle. Olin aikaisemmin syönyt paljon hedelmiä, ne eivät kuuluneet enää ruokavaliooni kuin pieninä määrinä. Vaihdoinkin hedelmät kotimaisiin marjoihin, jotka ovat todellista superfoodia. Keskityin siis laskemaan hiilihydraatteja (n. 20-70g), tässä vaiheessa en kuitenkaan osannut lisätä riittävästi rasvaa ruokavaliooni ja söin todennäköisesti hieman liikaa proteiinia, mutta tein varmasti jotain oikein, sillä vyotäröltäni lähti lyhyessä ajassa 10 cm, mieli oli virkeä ja ajatus kulki.

Halusin syödä hyvin, eli ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Kauppalistan suunnitteluun meni enemmän aikaa, ruoka piti myös mahdollisuuksien mukaan valmistaa itse. Halusin laihtua ilman näläntunnetta. Oli mukava huomata, että hoikka miehenikin innostui ruokavaliosta, josta oli lyhyessä ajassa tullut meille elämäntapa. Tunsin olevani oikealla tiellä.

 Olin aikaisemmin ollut tosi väsynyt, joten yllätys oli suuri kun huomasin etten tarvitse enää päiväunia, myös yöuneni lyhenivät merkittävästi. Olin pirteä ja energinen. Tein iltaisin pitkiä kävelylenkkejä.

Noudatin ruokavaliotani hyvällä menestyksellä myös ravintoloissa, peruna on helppo vaihtaa esim. salaattiin tai kasviksiin. Kahviloissa on aina ollut vaikeampaa, sillä kaikki tarjolla oleva näyttää rehellisesti sanottuna sokeripitoiselta. Yksittäisiä runsas hiilihydraattisia päiviä oli hyvin harvakseltaan tilanteen niin vaatiessa esim. kylässä, mutta jätin suosiolla väliin mm karkit, sipsit ja limut, sillä ei pidä niistä. Suurin kompastuskiveni onkin aina ollut suklaa, mutta olen oppinut tumman (yli 70 %) suklaan salaisuuden. Jep, se on oikeasti tosi hyvää ja pari palaa riittää nitistämään makeanhimon. 

Oloni oli loistava. 
Labrakokeet näyttivät paremmilta kuin koskaan ennen. 
Flunssa kiersi minut kaukaa, ja suolistoni toimi kuin unelma. Elämä maistui hyvältä. :)

Mutta miksi kirjoitan tästä menneessä aikamuodossa?

Jatkuu ensi viikolla, kannattaa siis olla kuulolla. <3