Saanko esitellä ystäväni

Onni ystäväni - on maailman kiltein kissa, 

se ei sano pahaa sanaa kenellekään, vaikka onkin kissaksi erittäin puhelias.

Tapasin tämän pikkuprinssin ensimmäistä kertaa syksyllä 2013, jolloin Onni oli vasta kuuden viikon ikäinen. Hän oli jo silloin oma ihana itsensä, viihtyi hyvin kissaäidin helmoissa. Onni muutti meille reilun 12 viikon ikäisenä yhdessä vilkkaan veljensä kanssa.

Onni rakastaa tonnikalaa, kesää ja kärpäsiä. 

Ja pelkää kovien äänten lisäksi pomottelevaa veljeään ja yksinäisyyttä. 
 Hän tunkee syliin kyselemättä, etenkin silloin kun joku on sairas tai allapäin.

Otto -ystäväni on kahden hengen kissalauman kiistaton johtaja, 

hän osaa rentoutua vasta kun koko perhe on koolla.

Hän astelee ylväästi kehräten (jep!), 

kukaan ei uskalla kyseenalaistaa hänen johtajuuttaan. 

Otto on pehmeämpi kuin kuusi kiloa pumpulia, 
joten hän tarvitsee apua turkkinsa hoitamisessa, siitä selvitään kuitenkin aina kunnialla.

Siperiankissa on rotuna hyvin seurallinen, jopa koiramaisuuteen asti. Ne oppivat helposti temppuja, joskus jopa ihan opettamatta. Meidän kissojamme ei mm. ole koskaan tarvinnut totuttaa kulkemaan valjaissa, he hoksasivat homman jujun aivan heti. Siperiankissan turkki on upea, mutta sen hoitaminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, sillä nämä eivät pure tai raavi, vaan kehräävät tyytyväisinä. 

En osaisi elää ilman näitä pehmopalleroisia.

<3 <3

Hyvää ystävänpäivää <3











 

Ketoruokavalio kokemuksia - osa 1

*mainoslinkki

Hiilihydraattitietoinen ajattelu alkoi kiinnostaa minua jo lähes kymmenen vuotta sitten. Tutustuin aiheeseen lukemalla lääkäri *Antti Heikkilän kirjoja, ja aloin soveltaa hänen oppejaan omaan ruokavaliooni. Minulta otettiin lähtötilanteessa kaikki tärkeimmät laboratoriokokeet (rasvat, sokerit yms), joista näkisin sitten myöhemmin, mitä elimistössäni oikeasti tapahtuu. Liiallinen leivän ja pullanhimo oli tehnyt minusta pullean, samaan aikaan tunsin olevani voimaton ja alakuloinen. Muutos oli todellakin tarpeen, tunsin olevani valmis siihen.

Pyrin siis noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, joka perustui suureen määrään vhh-kasviksia, hyviä rasvoja, lihaa, kalaa, kanaa, kananmunia - kaikki luomuna, jos suinkin mahdollista. Peruna, makarooni, riisi, sokeri ja viljat kuuluivat kiellettyjen eli tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden listalle. Olin aikaisemmin syönyt paljon hedelmiä, ne eivät kuuluneet enää ruokavaliooni kuin pieninä määrinä. Vaihdoinkin hedelmät kotimaisiin marjoihin, jotka ovat todellista superfoodia. Keskityin siis laskemaan hiilihydraatteja (n. 20-70g), tässä vaiheessa en kuitenkaan osannut lisätä riittävästi rasvaa ruokavaliooni ja söin todennäköisesti hieman liikaa proteiinia, mutta tein varmasti jotain oikein, sillä vyotäröltäni lähti lyhyessä ajassa 10 cm, mieli oli virkeä ja ajatus kulki.

Halusin syödä hyvin, eli ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Kauppalistan suunnitteluun meni enemmän aikaa, ruoka piti myös mahdollisuuksien mukaan valmistaa itse. Halusin laihtua ilman näläntunnetta. Oli mukava huomata, että hoikka miehenikin innostui ruokavaliosta, josta oli lyhyessä ajassa tullut meille elämäntapa. Tunsin olevani oikealla tiellä.

 Olin aikaisemmin ollut tosi väsynyt, joten yllätys oli suuri kun huomasin etten tarvitse enää päiväunia, myös yöuneni lyhenivät merkittävästi. Olin pirteä ja energinen. Tein iltaisin pitkiä kävelylenkkejä.

Noudatin ruokavaliotani hyvällä menestyksellä myös ravintoloissa, peruna on helppo vaihtaa esim. salaattiin tai kasviksiin. Kahviloissa on aina ollut vaikeampaa, sillä kaikki tarjolla oleva näyttää rehellisesti sanottuna sokeripitoiselta. Yksittäisiä runsas hiilihydraattisia päiviä oli hyvin harvakseltaan tilanteen niin vaatiessa esim. kylässä, mutta jätin suosiolla väliin mm karkit, sipsit ja limut, sillä ei pidä niistä. Suurin kompastuskiveni onkin aina ollut suklaa, mutta olen oppinut tumman (yli 70 %) suklaan salaisuuden. Jep, se on oikeasti tosi hyvää ja pari palaa riittää nitistämään makeanhimon. 

Oloni oli loistava. 
Labrakokeet näyttivät paremmilta kuin koskaan ennen. 
Flunssa kiersi minut kaukaa, ja suolistoni toimi kuin unelma. Elämä maistui hyvältä. :)

Mutta miksi kirjoitan tästä menneessä aikamuodossa?

Jatkuu ensi viikolla, kannattaa siis olla kuulolla. <3

Kukkasidontaa ja kosmetiikkaa

Talika pr-näyte

Te tiedätte, kuinka paljon pidän kukista, niitä näkyy täällä blogissakin usein. Niin, mitäpä elämä olisi ilman valkoisia, pinkkejä, punaisia, keltaisia ja raikkaan aniliineja kukkia. Säästin opiskeluaikoinani jopa ruokamenoissa saadakseni kauniin kukkakimpun.

Olen onnekas, sillä maailman paras kukkakauppa sijaitsee parin kilometrin päässä meiltä, olenkin vieraillut siellä varsin usein. Myymälä on viimeisen päälle mietitty ihana keidas, joka tarjoaa monenlaista helpotusta kauneuden janoon. Pari viikkoa sitten huomasin iloikseni, että kukkakaupassa voi opetella sitomaan spiraalikimpun tulppaaneista, kyseessä oli yhden illan pikakurssi, johon ilmoittauduin yhdessä ystäväni kanssa.

Aika moni asia näyttää helpolta, kun ammattilainen sen tekee. Samaa maata oli tämä spiraalikimppukin. Onneksi tämän päivän trendi on ranskalaiseen tapaan ilmava ja rönsylevä. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Testasin tänä viikonloppuna myös uusia Talika Bio Enzymes kangasnaamiota, jotka tarjoavat tehohoitoa talven runtelemalle iholle. Kosteuttava Hydrating, sopii kuivalle ja herkälle iholleni lähes täydellisesti. Tavoitteenani oli tehokosteuttaa iho kunnolla, siinä naamio onnistui nimensä mukaisesti. Iholle jäi mukavan pehmeä, sileä ja kosteutettu tunne, vähän samaan tapaan kuin kasvohoidon jälkeen. Tämä oli kiireisen naisen 30 min, mutta lopputuloksen voi tuntea ja jopa nähdä omin silmin. 

Talikan seeruminaamio on kolmikerroksinen, joten tehoaineita mahtuu mukaan paljon. Rakenteeltaan ohut bioentsyyminaamio istuu kasvoille todella hyvin, joten se on käyttömukava. Ainesosaluettelosta löytyy mm. hyaluronihappoa, joka sitoo kosteutta ihoon, sekä antioksidanttisia alppiyrttejä kuten rauhoittavaa kamomillaa. Hintaa naamiolla on noin 10 euroa.

Talikalta löytyy myös Anti-Age Mask ja Décolleté Mask, joita ajattelin kokeilla seuraavaksi.



Mukavaa helmikuuta <3 

Onnistuuko teiltä spiraalikimppu :)  



 

Taas on se aika vuodesta

Te tiedätte, miksi jokavuotinen Roosa nauha -keräys on minulle hyvin tärkeä ja läheinen asia 

- muistutus löytyy täältä. Pinkit tuotteet ovat taas tulleet myyntiin. Ai että, miten kivaa. 

 Joukossa oli tällä kertaa jotain tosi ihanaa. Minulla ei todellakaan ole tarvetta uudelle teemukille, mutta siitä huolimatta niitä ilmestyy meille tasaiseen tahtiin, se on taikuutta jota ihan tavallinen suomalainen mieskään ei voi ymmärtää. Arabian roosan värinen Esteri -muki on saatavilla 27.9.-31.12.2018, joten päätin ostaa sen heti ettei tärkeä asia pääse unohtumaan. Kaunis muki pääsikin heti käyttöön. :)

Viime vuonna Syöpäsäätiön Roosa nauhoja ostettiin 370 000 kpl, joka tarkoittaa yli miljoonan euron pottia rintasyöpätutkimuksen hyväksi. Lähipiirissäni on naisia, joita tiede ei ehtinyt auttaa, mutta uskon toki että tulevaisuus on parempi.

Kaikki Roosa nauha tuotteet ja lisätietoa keräyksestä löytyy Syöpäsäätiön sivuilta.

Oletteko mukana?

Uusia polkuja

Jos toivoo elämäänsä muutosta, pitää luopua vanhasta, se on totuus. Ehkä vanha nuttu näyttää jo kuluneelta ja on aika etsiä uusi. Entäpä, jos kyse ei olekaan venähtäneestä trikoopaidasta vaan elämästä, joka on seurannut tiettyä kaavaa jo parinkymmenen vuoden ajan? Nyt joku saattaa ajatella, että olen vaihtamassa tuon ajan saatossa harmaantuneen ukkokultani nuorempaan. Jep, hetkittäin ajatus on saattanut vilahtaa mielessäni, mutta nyt ei puhuta parisuhteesta, kodista eikä kesämökistä. Kotini ja siihen kuuluvat tyypit ovat koko elämäni juuri ja sydän, he tekevät minut onnelliseksi.

Vanhan kaavan toistaminen on helppoa, se on ohjelmoitu meihin niin syvälle, ettemme aina jaksa edes ajatella uusia polkuja. Olenkin pysähtynyt, mallintanut ja heittänyt suunnitelmani roskiin kymmeniä kertoja. 
Miksi ihmeessä? Mitä pelkään? Olenko laiska vai tyhmä?

 Tiedän täsmälleen rahasumman, joka kilahtaa tililleni joka kuukausi. Se on summa, joka pitää elämän raiteillaan, mutta onko se oikeudenmukainen ja mukava rahamäärä. Olenko tyytyväinen? Vai olenko töissä vain ja ainoastaan rahan takia? Odotanko jo eläkeikää? Hui kauhistus.

"Jos mietit seuraavaa askelta liian kauan, 

saat viettää koko elämäsi yhdellä jalalla seisten". 

Kiinalainen sananlasku

 

Moni miettii varmasti ihan samoja asioita. Hyvä niin. Alkuvalmistelut ja lähtölaskenta on omalla kohdallani jo alkanut, pitäkää peukkuja. En halua hätiköidä, vaan lähden matkaan pienin askelin nykyisen työni ohessa. Uudet suunnitelmat ovat näkyneet blogissa hiljaisuutena, mutta näillä näkymin tämä rakas harrastukseni tulee pysymään.

Toivon elämäänne uusia 

kauniita polkuja, pontevuutta ja ripauksen onnea. :)

Kesäloma paketissa

Miten kesäänne kuuluu? Niin, kesäähän on vielä jäljellä, vaikka aika monen työt ovat jo alkaneet. Tämä kesä todella sulatti pään ja kaikki fiksut ajatukset, en pystynyt vilkaisemaankaan omaan blogiini päin. En ole koskaan ajatellut kodin viilentämistä niin paljon kuin tänä kesänä, helle nostatti myös pienen kiukun ilmalämpöpumputtomuuden suhteen. Toinen elämää suurempi asia on ollut vesipullo, en suostu poistumaan kotipihaa kauemmksi ilman sitä, ajatuskin kuivaa suuta. :)

Käytin tänä kesänä minimalistisen vähän kosmetiikkaa, huomio kiinnityi lähinnä kunnon aurinkosuojiin ja kosteutukseen sekä kevyeen kesämeikkiin. Kesän alussa löydetty Madara City CC SPF 15 riitti hyvin suojaamaan vaaleaa ihoani, vaikka muistelenkin kylväneeni epäilyksen siemeniä asian suhteen. Yksi tuubi (40 ml) riittää mainiosti koko kesäksi.

Mökkirantamme on pysynyt puhtaana koko kesän, eikä sinilevää tai muita vitsauksia ole onneksi havaittu. On ollut aivan ihanaa viilentää hikistä kroppaa järvivedessä. Oletteko muuten huomanneet, että järvivesi tekee hiuksista ihanan pehmeät?


Elokuu toi mukaan arjen ja ne miljoonat pikkujutut, jotka on hyvä muistaa. On soittotuntia ja vanhempainiltaa, ja vaikka mitä muuta. Yritän kuitenkin herätellä blogia taas henkiin, vaikka hieman tahmeaa tämä tuntuu olevan.


Ihania loppukesän päiviä <3 

Millainen äiti haluaisin olla?

Rakastava, lämmin ja läsnä oleva.

Rehellinen ja oikeudenmukainen.

Kannustava ja palkitseva.

Kunpa osaisin näyttää hyvää esimerkkiä.

Ja ohjata löytämään kiehtovia polkuja.

Toisaalta tiedän, että voin antaa vain eväät elämän pituista matkaa varten ja katsoa vierestä, kun lapseni lähtee kulkemaan kohti suurta maailmaa iloisesti reppu heiluen.

Toivottavasti lapsi palaa aina välillä kotiin ja kertoo minulle,
miltä maailma näytti. 

Ihanaa päivää kaikille äideille <3

 

#siskokset

Olenko koskaan kertonut teille olevani pikkusisko?

Isosiskoni on minua reilu neljä vuotta vanhempi. Lapsuudessani siskoni kavereineen oli aina niin cool, kun oma, monta vuotta nuorempi kaveripiirini muodostui lähinnä rämäpäistä ja kuravellin keittäjistä. Onneksi kotikadullamme asui tuolloin paljon lapsia, eikä minun tarvinnut leikkiä yksin. Sanomattakin oli selvää, etten kelvannut siskoni seurapiiriin. Ikäeromme oli tuolloin aivan liian suuri.

Nyt olemme tasavertaisia aikuisia. Yhdessä olemme se vähä, mitä lapsuuden perheestämme on enää jäljellä. Meistä on tullut läheisiä ja hyviä ystäviä. Sisko on juuri se turvasatama, jolle voin sanoa rehellisen mielipiteeni ilman sarvia ja hampaita. Oma sisko ei petä tai jätä. Siskon kanssa on hauska muistella lapsuutta ja nuoruutta samassa talossa. Meillä oli vierekkäiset huoneet vanhan talon yläkerrassa. Muistan vielä, kuinka viileä yläkertaan johtava rappukäytävä oli aina pakkasella, siinä heräsi talviaamuina hyvin.

Olisin varmasti erilainen ilman siskoa, ja hänen perhettään. He ovat lähisukuni, lapsemme ovat serkuksia. Olimme rinta rinnan hyvästelemässä ensin äidin ja muutama vuosi myöhemmin isän. Meitä oli kaksi päättämässä asioiden hoidosta vanhempiemme jälkeen. Yhdelle se olisi ollut valtava urakka.

 Elämässä on tilanteita, jotka muistaa monen vuoden jälkeenkin. Mieleeni on painunut hetki, jona makasin leikkaussalin heräämössä hyvin heikossa kunnossa, juuri ja juuri tajuissani pitkän leikkauksen jälkeen. Unen läpi kuulin hoitajan puhuvan puhelimessa siskoni kanssa, joka ei todellakaan päästänyt hoitajaa helpolla, vaan halusi tietää kaiken voinnistani. Niin, kukapa muu soittelee heräämöön kuin huolehtiva isosisko. Arvostan.

Entä, olemmeko samanlaisia kauneusasioissa? Meistä kumpikaan ei poistu kotoa ilman kevyttä meikkiä, seuraamme tässä asiassa äitimme jalanjälkiä. Olen varmasti meistä se aktiivisempi kosmeharakka, siskoni kyseleekin aina tuotevinkkejä. Hän ei todennäköisesti seuraa kovinkaan aktiivisesti blogiani, mutta en suutu. Mitä arvelette, kuinka nopeasi siskoni löytää tämän postauksen?

Mitä luulette, vaikuttaako pikku-, keski- tai isosiskous läpi elämän? Entä, ovatko ainokaiset itsenäisempiä? 

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Nainen ja raha

Olen jo pitkään halunnut puhua rahasta, tai paremminkin pohtia järkevää rahankäyttöä. Miten oman tilipussin saisi riittämään pidempään? Tiedän, että blogini on kaupallinen, sillä täällähän arvioidaan tuotteita, joita jokainen voi tavalla tai toisella hankkia itselleen milläpä muulla kuin rahalla. En kuitenkaan pidä tuhlaamisesta, vaan pyrin ostamaan tuotteita ja palveluja tarkasti harkiten. Kallein ostos on kuitenkin loppupeleissä se, joka jäi kokonaan käyttämättä ja lensi roskiin. Järkevään ostamiseen on hyvä pyrkiä, mutta onko se helppoa vai epämukava tuskien taival? Entä, saako rahasta ylipäätään puhua?

Raha on hyvin henkilökohtainen asia, se herättää aina tunteita. En menisi neuvomaan muita rahankäytössä, omat lapset ovat toki poikkeus. Toivon kuitenkin, että asiasta voisi keskustella vapaasti omaa rahavirtaa paljastamatta.

 Millainen rahankäyttäjä sitten olen? Mikään ei ole niin tehokasta, kuin tehdä yksinkertainen kirjanpito ja katsoa, mitä jää kuukausittain viivan alle. Taulukko kertoo nopeasti taloudenpidostasi. Taitava rahankäyttäjä huomaa taloutensa ylijäämän, ja osaa laittaa säästyneen rahasumman säästöön tai sijoittaa tulevaisuuden varalle. Parhaassa tapauksessa huomio siirtyy omaan kuluttamiseen ja säästämisestä tulee palkitsevaa. Mielessä voi myös siintää joku suurempi hankinta tai upea lomamatka, johon järkevä rahankäyttö tarjoaa lottovoittoa realistisemman mahdollisuuden. Minulla on tapana laittaa pieni summa säästöön joka kuukausi, lisäksi sijoitan toisen. Näin pienestä kasvaa toivottavasti joskus suuri, tai ainakin minulle kertyy puskuri pahan päivän varalle.
 

Opettelen myös itsehillintää, joten on paikallaan kertoa yksi tämän syksyn onnistuminen. Minua houkutti kovasti ostaa kosmetiikkajoulukalenteri, jonka hintalappu oli 150 eur. Mutta asiaa tarkemmin pohdittuani, ajattelin käyttää tuon saman summan tuotteisiin, jotka oikeasti tarvitsen. Kolikon toinen puoli oli yllätyssektorin menettäminen. Päätin kuitenkin ostaa alle kympin kalenterin, joka ei sisällä kosmetiikkaa, mutta on muuten tosi ihana. Ja toisaalta on myös kiva seurata muita kauneusblogeja, joissa kyseinen kalenteri on varmasti edustettuna. Kalenteri on upea, ja ilahduttaa koko rahan edestä, mutta minä kaipaan nyt jotain muuta.

Oletteko huolettomia rahankäyttäjiä?
Kiinnostaako säästäminen tai sijoittaminen?
 Omistatko 150 euron joulukalenterin? :)

 

Äitini tarina

Tänään on Roosa nauha päivä, 

joten on paikallaan pysähtyä hetkeksi tärkeän asian äärelle. 
Jos asia koskettaa, niin kannattaa jatkaa lukemista.

Rintasyöpä on koskettanut minua lähipiirini kautta, joten asia nousee tapetille perinteisesti joka syksy. Äitini ja ystäväni ovat sairastuneet tautiin, onneksi edes toinen tarinoista päättyi hyvin. Äitini ei varmasti pahastuisi, jos kertoisin hänen tarinansa teille. Hän oli erittäin kultainen ja viisas ihminen hienolla tavalla, josta me jälkipolvet voisimme ottaa paljon oppia omaan elämäämme. Äiti <3

Äitini sairaus eteni hyvin nopeasti, ja hoidon aloitus viivästyi ammattitaidottoman omalääkärin vuoksi, joka hoiti oireita antibiooteilla, koska mammografia oli ollut puhdas. Todellisuudessa mammografia oli riittämätön kuvausmenetelmä, ja oireiden perusteella olisi pitänyt tehdä lisätutkimuksia. 60 -vuotiaan naisen rintatulehdus kielii aina jostain vakavasta. Sama lääkäri myös moitti raitista äitiäni alkoholin käytöstä, kohonneiden maksa-arvojen tähden. Todellisuudessa syöpä oli levinnyt jo maksaan. Äitini ei pyynnöistään huolimatta päässyt ajoissa lisätutkimuksiin keskussairaalaan. 

Hoito viivästyikin kohtalokkaalla tavalla, joten ensimmäinen sytostaattiannos vei äitini heikentyneen kehon kuolemaan vain vajaassa viikossa. Äitini viimeiset päivät olivat kuitenkin armollisia, sillä hän vaipui syvään tajuttomuuden tilaan, eikä kärsinyt kovista kivuista. Sairaalaan johtavan polun ympärillä oli omenapuita, jotka kukkivat kauniisti hetkellä, jolloin äitini siirtyi ajasta ikuisuuteen. Kevät on aina ollut lempivuodenaikani, äitini poismeno antoi sille uuden, lämpimän merkityksen. 

Opin äitini tapauksesta muutamia tärkeitä seikkoja, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, onhan kyseessä naisten yleisin syöpä. Kasvain ei ole välttämättä kiinteä ja helposti tunnistettava. Tämä on tärkeä muistaa, jos rintasi oireilee erikoisella tavalla. Ja kaikki kohtaamasi lääkärit eivät valitettavasti ole ammattitaitoisia, joten vaihda lääkäriä ajoissa, jos et tunne saavasi asianmukaista hoitoa. Etsi oikeaa faktatietoa, ja kaikkein parhaat hoitopaikat. Se maksaa, mutta saat rahoillesi varmasti vastinetta.

On myös tärkeää tuntea rintansa, jotta tietää, mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Minulla on tapana tehdä tarkastus pesun yhteydessä suihkussa, mutta rintoja olisi hyvä tarkastella myös peilin edessä, jossa näkee rinnan ulkomuodon paremmin. Rintoja kannattaa tunnustella laajalla sormiotteella, myös selinmakuulla. Kaikki mieltä askarruttava kannattaa näyttää omalle lääkärille/gynekologille, eikä jäädä märehtimään yksin. 
Ole avoin, älä anna pelolle valtaa.

Rintasyöpä tuo siis mieleeni äitini ja ystäväni tarinan, mutta kolmantena tulee upea Bikke. Käy lukemassa myös hänen tarinansa. <3